Jouluksi kotiin Tampereen Pub Vieteri oli hetken aikaa inarilaisten kantakapakka. Sitten porukka hajaantui.

TEKSTI: EEVI KINNUNEN
KUVAT: ELIAS LAHTINEN

Olemme jäljillä. Linja-auto jarruttaa pysäkille, ja hyppäämme kyydistä. Maa kiiltelee mustana ja tukahduttaa värit. Kävelemme eteenpäin pimeässä illassa. Katua reunustavat keltaiset puutalot ja sähkönsiniset jouluvalot. Tästä ne ovat saattaneet kulkea. Inarilaiset.

vieteri8

vieteri9

vieteri6Uskottavasta lähteestä saamamme tiedon mukaan Tampere on Suomen pikku-Inari. Se on paikka, jonne Inarista lähteneet inarilaiset tulevat. Tilastokeskuksen tiedot eivät varsinaisesti tue väitettämme. Viime vuonna Tampereelle muutti vain kuusi inarilaista, sitä edellisenä sentään 19.

Meidän tietomme ovat kuitenkin tilastoja tarkempia. Johtolankamme mukaan entiset inarilaiset löytää Tampereen Härmälästä, puutalojen keskeltä, entisestä Mamman baarista, nykyisestä Pub Vieteristä. Sinne olemme matkalla.

Kello on noin puoli kahdeksan illalla. Edessämme on kuppila. Terassin pöydät on kuorrutettu kohmeisella lumella, ja pubin ikkunasta paistaa lämmin valo. Sisällä liikkuu vaaleahiuksinen nainen.

Tässä se nyt on.

Vieteri_wc

Jaloviinan tuoksu puskee nenään. Heti sisäänkäynnin jälkeen kattoon on kiinnitetty musta jousi tai vieteri. Jousesta roikkuvat jouluisasti kultaiset kulkuset.

Tiskillä on tungosta, mutta pöydän ääressä olutta särpii kaksi miestä. He esittäytyvät Eskoksi ja Roniksi. Miehet ovat asuneet Härmälässä ikänsä ja käyneet Vieterissä melkein yhtä kauan. Kumpikaan ei muista nähneensä ketään Inarista.

”Joskus oli joku kemiläinen.”, sanoo Roni.

Ronin takana on miestenvessa. Oven yläpuolella välkkyy valotaulu, jonka valopisteet muodostat virtsaavan hahmon. Kusivana ilmestyy tauluun yksi valo kerrallaan plop, plop, plop.

vieteri1Paikan ainoa nainen häärää tiskin takana. Vaaleahiuksinen Outi ”Pulu” Kianta on tarjoillut Vieterissä kymmenisen vuotta. Jos joku, niin Kianta tietää, onko johtolankamme ollut perätön.

Käykö täällä inarilaisia?

”Ei käy.”

”Ei enää.”

Muutama vuosi sitten, ennen kuin laman syvyydestä oli tietoakaan, Vieterissä kokoontui säännöllisesti joukko lappilaisia miehiä. He olivat pari-kolmekymppisiä, ja melkein kaikki räppäsivät. Kianta muistaa nimiäkin. Oli ainakin J.P, Mikkal, Hane, Soppa, Jukka ja Eki. Osa oli Inarista, osa muualta Lapista.

Kianta kävi joskus poikien keikoilla, esimerkiksi Tampereen Pispalassa, Vastavirta-klubilla. Pojilla oli bändi nimeltä Härmälän Tyyli, tai on se vieläkin. Toissakesänä ilmestyi kappale Vittu miten kuumaa.

Vieterissä inarilaisia ei ole viime vuosina näkynyt. He lähtivät omille teilleen, Ekiä lukuun ottamatta. Hän asuu vielä Tampereella.

”Eki on ihana tyyppi. Minulla on sen numero.”

Kello käy puolta yhdeksää. Päivän Aamulehti retkottaa pöydällä auki urheilusivuilta. Puhelin tuuttaa.

”Eki.”

Lukion jälkeen ei ollut vaihtoehtoja. Inarissa oli niukasti koulupaikkoja, joten piti lähteä muualle. Nuoret aikuiset hajaantuivat eri suuntiin: Kemiin, Rovaniemelle, Ouluun. Virallisesti lähdettiin opiskelemaan, oikeasti katselemaan maailmaa. Eki eli Erik Ingebrigtsen aloitti tradenomiopinnot Tampereen ammattikorkeakoulussa.

”Viihdyin siellä alle kaksi viikkoa ja lopetin.”

Musiikki vei mukanaan. Ingebrigtsenin lisäksi Tampereelle lähti Inarista muutama hänen hyvistä ystävistään. Kaikilla oli räppitaustaa. Porukka ajautui viettämään iltoja Vieteriin, sillä jokin Härmälän puutalomiljöössä viehätti. Tampereelle muodostui pieni Lappi-räppiporukka. Muusikoita oli tullut sattumalta myös Rovaniemeltä. Hetken aikaa uusia kokoonpanoja syntyi vanhojen rinnalle. Toisilla oli vakavaa asiaa, toiset oli perustettu omaksi iloksi.

Hiljalleen porukka hajaantui. Kenet vieteriläisistä elämä vei takaisin Lappiin, kenet työ kuljetti muualle. Ajoilta on lämpimät muistot.

”Olemme edelleen läheisiä ja rakkaita ystäviä tämän Vieteri-sakin kanssa.”

Ingebrigtsen tekee yhä musiikkia. Tosin viime vuosina voimia on vienyt taistelu sairauden kanssa. 29-vuotias Ingebrigtsen sairastaa harvinaista pehmytkudossyöpää. Etäpesäkkeet ovat levinneet aivoihin ja keuhkoihin.

Sairaudesta huolimatta musiikki kulkee koko ajan mukana. Keikkojakin on. Joulupäivänä hän esiintyy Ivalossa, ja uutenavuotena on räppibileet Papana-baarissa. Kotiin menemistä ja oikeaa talvea ei malttaisi odottaa.

”Inariin on hirvittävä kaipuu.”

Vieterin pöydässä on pimeää, kunnes valot syttyvät taas.

Outi Kianta tulee kertomaan, että sulake meni.

Missä Tampereen inarilaiset kokoontuvat nyt? Lähetä vinkkisi sähköpostilla osoitteeseen toimitus@uusiinari.com.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Pop up -paikallislehti