Written by Vilma Ruokoski

Meidän järvi Inarijärvi on järvien kuningas. Siksi se olisi täydellinen paikka valjastaa matkailuteollisuuden tarpeisiin.

Meidän järvi Inarijärvi on järvien kuningas. Siksi se by Vilma Ruokoski

teksti: tuija sorjanen, vilma ruokoski
kuvat: elias lahtinen

Kuuluu vain pyrstöjen loiske ja kalojen sätkintä lumella. Näkyy vain se mihin otsalampun valokeila osoittaa. Aarne Turunen nostaa verkot jään alta aamupimeässä. Kuusitoista siikaa. Turunen nostaa kalat moottorikelkan kyytiin ja ajaa kotiin.

Turusen taloa ja Inarijärveä erottavat Nelostie ja muutaman sadan metrin kaistale metsää. Turunen vie siiat sisään, fileoi ne, pakkaa ja pakastaa. On marraskuu. Kohta on edessä puoli vuotta aikaa, kun kalaa voi syödä vain pakkasesta. Seuraavalla matkallaan Helsinkiin Turunen vie kymmenisen kiloa siikaa pojalleen.

Ilman Inarijärveä ei olisi Turusta. Hän on inarinsaamelainen eli kalastajakansaa. Turusen vanhemmat ruokkivat lapsensa kalalla.

Turunen rakensi talonsa kotitilalleen omin käsin rakennuspuiden kaatamisesta alkaen. Tila on perustettu 1800-luvulla. Turunen on asunut Inarijärven rannalla koko elämänsä. Sen ajan järvi on pysynyt samanlaisena. Nykyään verkkoihin saattaa ilmestyä hiukan levää.

Inarijärvi on kansallisen ylpeyden aihe niillekin, jotka eivät sen rannoilla saati selillä ole koskaan käyneet. Se on Suomen järvien kuningas ja ainoa suuri erämaajärvi. Laatokka häviää kohta jo muistoistakin, ja Saimaata ovat synkistäneet erilaiset tragediat kuten norppien tuho ja Pien-Saimaan rehevöityminen. Inarijärvi on kirkas, hiljainen ja mystinen.

Inarijärven suurin selkä on niin avara että horisontti ja taivas sulavat yhteen. Järveä sanotaan joskus Saamenmereksi. Sen syvin kohta on 92 metriä ja vaikka vesi on kirkasta, noihin syvyyksiin ei mikään valo ulotu koskaan. Sillä on rantaviivaa yli 3 300 kilometriä eli saman verran kuin Inarin kirkonkylältä Helsinkiin, takaisin Inariin ja vielä kerran Helsinkiin. Jokaiselle Inarin 6 800 asukkaasta riittäisi yli puoli kilometriä ikiomaa rantaa. Rannat ovat mutkikkaat, jyrkät ja yksinäiset. Niiltä alkaa erämaa.

Kun koko muu maailma on täynnä meteliä, autoja, huvipuistoja ja metroasemia, melkein miljoona matkailijaa vuosittain tulee Lappiin kuuntelemaan oman verensä kohinaa korvissa.

Ei ole itsestäänselvyys, että Turunen saa nostaa verkkoja täydessä hiljaisuudessa. Inarijärvi on niin upea järvi, että on helppo ajatella sen muuttamista rahaksi.

Jokunen vuosi sitten Inarijärven rannalle alettiin puuhata lomakylää. Se sai tunteet Inarissa kuumenemaan.

Turusenkin harteille hiipi huoli. Mitä jos hiljaisen hämärän sijaan verkot pitää hakea turisteja väistellen ja vesijettejä kuunnellen? Paikalliset tietävät, mikä kalavesi on kenen, mutta turisteilta ei voi odottaa samaa.

Enlarge

Inarijärvi_tunnelma4p
Moottorikelkkareittien opasteet odottavat talven tuloa.

Syksyllä 2010 Inarin kunnanvaltuusto teki päätöksen, jota ei vieläkään kunnolla ymmärretä. Kyseessä oli Inarijärven eteläistä rantaa koskeva Ivalon alueen yleiskaava. Siinä inarilaisille esiteltiin muun muassa kaksi lomamökkikylää. Niihin sopi arviolta jopa 450 mökkiä.

Toisen näistä alueista kaavoittaja oli piirtänyt Korkeloniemeen Nellimin kylästä pohjoiseen. Kylän kylkeen luonnostellusta noin 240 hehtaarin matkailualueesta lähes neljäsosa oli Natura 2000 -alueella ja ulottui samalla rantojensuojelualueelle. Myös Inarijärven eteläosaan Nanguniemeen piirretty lomakyläalue alue hipoi Natura-alueeseen kuuluvia saaria.

Enlarge

Chapter_karttarajattu
Matkailurakentamisen suunnitelmia Inarijärvellä. Suunnitelmat muuttuvat kaavoituksen edetessä.

Aleksi Tuomola

Kaavasta alkoi kova kiistely. Kotitarvekalastajat ja paikalliset kulkijat suuttuivat. Vastustajien mielestä heidän järvensä tulevaisuudessa näkyi yhtäkkiä matkailuslummeja ja kertakäyttöturismia. Nettikirjoittelijat epäilivät kaikenlaista suhmurointia tapahtuneen. Oliko jokin harmaa eminenssi, kuten jokin iso yritys, saunottanut päättäjiä tekemään tilaa valtavalle määrälle mökkipaikkoja? Maanomistajan eli Metsähallituksen puolestaan epäiltiin tahtovan tehdä kansallisomaisuudella eli Inarijärven rannoilla kauppaa, jahka kaavat olisivat saaneet lainvoiman.

Kaavan puolustajat taas syyttelivät vastustajia työllisyysvihamielisiksi. Toisivathan matkailu ja mökkikylien rakentaminen kuntaan töitä. Aarne Turusta haukuttiin Greenpeace kakkoseksi.

Turunen on nykyään Inarijärvi-yhdistyksen puheenjohtaja ja kuului alusta saakka kaavan vastustajien kärkijoukkoon. Inarijärven erämaisuutta suojeleva yhdistys oli jättänyt suojelualuetta koskevista kaavan osista muistutuksia jo siinä vaiheessa, kun ehdotus oli ollut julkisesti nähtävillä. Tieto kunnanvaltuuston päätöksestä vastaanotettiin yhdistyksessä melko tyynesti: oikeus kumoaisi kaavan varmasti.

Inarijärvi-yhdistys ja Inarin Luonnonystävät ry laativat verkkoon adressin, jossa vaadittiin Inarijärven säilyttämistä erämaisena. Adressi on tähän mennessä kerännyt melkein 6 000 nimeä, tosin moni paikallinen allekirjoitti sen verkon sijasta aidolle paperille. Allekirjoittajia on ympäri maata. Inarista nimiä on kertynyt melkein 2 000.

Yhdistykset valittivat kaavoista silloiseen Rovaniemen hallinto-oikeuteen. Valittajia oli muitakin, mutta yhdistysten perustelut ratkaisivat asian toistaiseksi. Muissa valituksissa perusteina olivat muun muassa epäkohdat kaavamenettelyssä sekä saamelaisten perustuslaillisten oikeuksien ja järven erämaisuuden vaarantuminen.

Hallinto-oikeus kumosi lomakyläsuunnitelmia sisältäneet kaavalehdet lainvastaisina vuoden 2011 syksyllä.

Kunnanhallitus valitti hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen, mutta perui valituksensa myöhemmin.

Miten kunnallinen päätöksentekokoneisto tuli laatineeksi suunnitelman, joka aiheutti näin paljon epäluuloja ja huolta?

Hätäännystä aiheutti väärinymmärrys, sanoo Teuvo Katajamaa (kesk). Hän istui kunnanvaltuuston puheenjohtajana kaavojen hyväksymisen aikaan. Katajamaan mukaan kunnallinen päätöksentekokoneisto ei onnistunut tuomaan selvästi esiin sitä, että rakentaminen halutaan keskittää.

Inarin kunnan tekninen johtaja Arto Leppälä ei edes tiedä, mistä käsitykset sadoista mökkipaikoista tulivat. Toki mökkipaikkojen määrä on tulkintakysymys. Riippuu, minkä kokoisia mökkejä rakennettaisiin. Leppälän mukaan mökkejä olisi ollut tulossa korkeintaan parisataa. 450 olisi enimmäismäärä, kauhuskenaario. Jos mökkejä olisi niin paljon, kyseessä olisi jo “muumikylä”, koska mökeistä olisi tullut melkoisen pieniä. Leppälän mukaan Uusi Inari on ensimmäinen taho, joka on yrittänyt tarkistaa kaavan mahdollistamien mökkipaikkojen määrää.

Mökkipaikkojen määrän lisäksi epäluuloa aiheutti lomakylän sijainti. Lomakyliä suunniteltiin Natura-alueelle ja rantojensuojelualueelle.

“Rajaus oli epäselvä. Kun Natura-aluetta on suunniteltu, se on piirretty Helsingin päässä. Paksuhkolla tussilla”, Katajamaa antaa yhdeksi syyksi.

Leppälä kritisoi yleisesti tapaa piirtää luonnonsuojelualueiden rajoja. Korkeloniemen kartassa Natura-alueen raja on paksu suora viiva, mutta luontoarvot eivät noudata luotisuoria linjoja.

“Inarijärven rannoilta ovat kylät tyhjenneet. Tuhat ihmistä on lähtenyt pois. Koulut on lakkautettu. Tämä järvi on autioitunut.” – Inarin kunnanjohtaja Reijo Timperi

Oikeastaan kaikki oli alkanut ulkomaisten matkailuyritysten mielipiteistä. Inarin kunta julkaisi vuonna 2006 kyselyn, jossa ulkomaiset matkailuyritykset kertoivat ajatuksiaan Inarijärven matkailukäytöstä. Selvisi, että mökkikylä olisi paras majoitusmuoto Inarijärveen tutustumaan tuleville turisteille. Erityisesti länsimaiset yritykset toivoivat, että kunta mahdollistaisi keskitettyä lomakylärakentamista, jossa palvelut olisivat ihmistä lähellä.

Erämaisuuden säilyttämistä arvostettiin. “Te myytte Lappia viimeisenä erämaana”, kirjoitti eräs vastaajista. “Jos rakennatte korkeita hotelleja, meidän on sama mennä Espanjaan.”

Nellimin kylä sijaitsee Inarijärven eteläosassa. Sen asukasluku putosi vauhdilla, jo reilusti kahdensadan pahemmalla puolella. Pitäisi saada töitä, parempia palveluita ja elämää. Sitä tulisi turistien mukana.

Pääteltiin, että matkailua olisi paras kehittää rakentamalla lomakylä Nellimin kylän viereen Korkeloniemeen.

Sieltä 20 kilometrin päässä itään sijaitsevan Nanguniemen valintaa lomakylän paikaksi puolsivat niemeen vievä tie ja jo olemassa oleva satama.

Kunnanjohtaja Reijo Timperin mukaan lomakylässä olisi kyse itse asiassa jälleenrakentamisesta.

“Inarijärven rannoilta ovat kylät tyhjenneet. Tuhat ihmistä on lähtenyt pois. Koulut on lakkautettu. Tämä järvi on autioitunut.”

Tätä näkökulmaa Timperi kertoo yrittäneensä tuoda inarilaiseen keskusteluun yli vuosikymmenen ajan.

Enlarge

Inarijärvi_tunnelma7p
Inarijärven vedenkorkeus vaihtelee voimalaitosten säännöstelyn vuoksi. Vedenpinnan vaihtelu näkyy rantakivissä.

Päättäjien mukaan lomakylien tarkoitus oli tuoda Inariin pelkkää hyvää.

Hallinto-oikeus kumosi lomakyläkaavat siitä huolimatta. Kunnalta puuttuivat sekä arvio kaavan kokonaisvaikutuksista luontoon että asianmukaiset perustelut rantojensuojelualueelle kaavoittamisesta.

Kunta ei ollut teettänyt riittäviä arviointeja siitä, millaiset vaikutukset Natura-alueelle tai sen välittömään läheisyyteen ulottuneella lomarakentamisella olisi suojeltuun luontoon. Korkeloniemen lomakylän vaikutuksista oli tehty Natura-arvio. Nanguniemen osalta arvio puuttui, samoin arvio kokonaisuudesta.

Sen lisäksi, että kunta oli kaavoittanut Natura-alueelle ja rantojensuojelualueelle ulottuneen lomakylän Korkeloniemeen ja Natura-aluetta hiponeen lomakylän Nanguniemeen, se oli kaavaillut Lusmanuoraan 21 lomamökkiä. Alue kuului rantojensuojeluohjelmaan. Hallinto-oikeus totesi, että Lusmanuoraan kaavoittaminen ei ollut perusteltua. Lisäksi rantojensuojelualueelle kaavoittamisen luontovaikutukset oli jätetty selvittämättä.

Kunta oli perustellut Lusmanuoran kaavoittamista sillä, että Metsähallitus tarvitsi vaihtomaata luonnonsuojelualueiden toteututtamiseksi. Hallinto-oikeuden mukaan vaihtomaata olisi ollut tarjolla muuallakin, sekä kaava-alueella että pitkin Pohjois-Suomea.

Arvio Nanguniemen kaavan vaikutuksesta kokonaisuuteen jäi puuttumaan, sillä suojelualueen raja ei yllä mantereelle asti.

Leppälä huomauttaa, että kaavoitusprosessit ovat aina monivaiheisia. Kaavoja voi olla vireillä useita päällekkäin. Niiden sisältämien suunnitelmien yhteistä vaikutusta voi olla hankala arvioida, kun ei tiedetä, mitkä kaikki kaavoista lopulta etenevät ja mitkä ajautuvat syystä tai toisesta karille.

Maankäyttöasiat kuumentavat aina tunteita. Kaavoista jätetään muistutuksia, huomautuksia ja valituksia lähes poikkeuksetta. Lapissa ja Inarijärven rannoilla risteävät monet intressit. Huomioon pitäisi ottaa muun muassa matkailuelinkeino, poronhoito, kalastus, eri saamelaisryhmät ja alkuperäiskansojen maankäyttöoikeudet sekä luontoarvot samanaikaisesti. Joskus ne ovat ristiriidassa keskenään.

“Inarissa kaavoitus kestää nykyään kymmenisen vuotta. Täytyy vain tottua siihen, että ratkaisua etsitään hyvin kauan”, sanoo kunnanjohtaja Timperi.

“Poliittiset päättäjät vaihtuvat neljän vuoden välein. Ensin linjataan että tehdään näin, ja mennään tukka putkella siihen suuntaan. Seuraavat sanovatkin juuri eri suunnan. Mutta töitähän nämä vain ovat. Aikaa näyttää kuluvan. Ja rahaa”, Arto Leppälä luonnehtii maankäyttökysymyksiin liittyvän työn hankaluuksia.

Massoille rakentaminen hyödyttäisi varmaankin Inaria, jos ajatellaan asioita matemaattisesti. Kunta saisi kerättyä nykyistä enemmän kiinteistöveroa. Runsaat matkailijamäärät toisivat vaurautta. Rakennuttajat hyötyisivät, matkailu- ja ohjelmapalveluyrittäjät hyötyisivät. Verovaroja alkaisi virrata.

“Täällä puhutaan rinkkasatiaisista ja reppulutikoista. Parikymppisistä vaeltajista, jotka eivät jätä tänne penniäkään.” – Inarin Luonnonystävät ry:n puheenjohtaja Vesa Luhta

Tulisi kuitenkin meteliä ja aiempaa enemmän moottoroitua liikkumista järvellä. Suuri ihmismäärä lisäisi herkän ekosysteemin kuormitusta. Inarijärven valtava koko ja kylmyys tosin suojaavat sitä rehevöitymiseltä.

Kyllä isolle järvelle Aarne Turusenkin puolesta mahtuu. Turistit ja vapaa-ajankalastajat mahtuvat, ammattikalastajat mahtuvat, saamelaiset mahtuvat harjoittamaan perinteisiä elinkeinojaan. Turistit ovat tervetulleita, mutta rakentaminen pitää keskittää sinne, missä sitä jo on eli kylien viereen. Kunnallistekniikka on olemassa, eikä rantaviivaa tarvitsisi rikkoa. Inarijärvi-yhdistys oli samaa mieltä kunnan kanssa siitä, että lisärakentaminen olisi ollut Nellimille hyväksi. Suojelualueiden vaarantumista ei kuitenkaan voinut hyväksyä.

Kaavoituksen tarkoitus on juuri hillitä rakentamista. Turusta ja kaavan vastustajia huolettaa kuitenkin päänavaus. Milloin olisivat vuorossa seuraavat suojelualueet?

Sitä paitsi Inari on saamelaisten kotiseutualuetta. Halu muuttaa saamelaisille tärkeät rannat mökkikyliksi vaikuttaa välinpitämättömyydeltä perinteitä ja alkuperäiskansoja kohtaan. Inarinsaamelaiset ovat Turusen tavoin syntyneet ja eläneet järvestä. Se on ollut heille kaikki kaikessa.

“Täällä et näe savupiippuja. Luonnosta on pitänyt elää.”

Samasta syystä matkailu on Inarille kaikki kaikessa.

Tänään kalastaja Mika Nikulainen nöyrtyy luonnon edessä. Paksu sumu peittää Inarijärven. Parikymmentä ammattikalastajaa saa elantonsa Inarijärvestä. Jos Inariin tulisi lisää turisteja, myös Nikulainen hyötyisi. Taimen ja siika ovat matkailijoiden herkkua. Nämäkin fileet menevät paikalliselle hotelliyrittäjälle.

Työttömyysprosentti hipoo kahdeksaatoista. Porotalous ei kasva. Teollisuus ei kasva. Julkishallinnon tehtäviä ei tule lisää. Kunta ei tarjoa töitä. Matkailusektori on se, jolla Inari voi luoda työpaikkoja. Lapin matkailuvaltti on luonto. Inarin kunnan tekemän matkailuselvityksen mukaan investoijat arvostavat erämaisuutta ja elävää saamelaiskulttuuria.

Mutta ihmisen uteliaisuus luontoa kohtaan voi kääntyä luonnon viholliseksi. Se on nähty monta kertaa.

Galápagossaaria, Australian Isoa valliriuttaa ja Mount Everestin vuorta yhdistää kaksi asiaa. Kaikki kolme ovat merkittäviä luontomatkailukohteita ja samalla ne kärsivät ihmisen kosketuksesta ja kengänjäljistä. Tyynenmeren saarilla kilpikonnat on ajettu ahtaalle. Koralliriutoista katoavat värit. Maailman korkeimman vuorenhuipun rinteillä kukkii muovijäte.

Miten kaupallistaa Inarijärven hiljaisuus tuhoamatta sitä?

Jos jostakin löytyy visioita, niin täältä. Janne Seurujärven CV on pitkä lista luottamustehtäviä. Hän on Inarin kunnan elinkeinojohtaja ja sen lisäksi kunnan kiinteistökehitysyhtiö InLiken ja Saariselkä Oy:n toimitusjohtaja sekä keskustan entinen kansanedustaja. Hänen toimistonsa sijaitsee InLiken tiloissa Ivalossa. Huoneen ilmoitustaululla on lapsen piirustuksia. Niissä on laivoja ja eri valtioiden lippuja.

Seurujärvi on syntynyt Inarissa ja juuriltaan inarinsaamelainen. Hänelle Inarijärvi ei ole eksoottinen kuten ei muillekaan inarilaisille, mutta sitäkin rakkaampi. Hän verkostelee usein mökillään, joka muuten on väriltään musta, jotta se ei näy järvelle ja aiheuta säröä erämaamaisemaan.

Hänen työtään on saada raha virtaamaan kotikuntaan. Siksi hän on pohtinut, miten Inarijärven hiljaisuudesta saisi tehtyä matkailuvaltin ilman, että luonto ja rauha kärsisivät.

Seurujärven mielestä Inarijärvestä pitäisi tehdä luksustuote. Ei mitään arktista Aurinkorannikkoa tai hyisestä eksotiikasta ammentavaa uutta Ibizaa, vaan eksklusiivinen elämyskohde hyvin maksaville asiakkaille Afrikan safareiden tapaan.

“Uskoisin, että sillä saisi työlleen ihan kohtuullisen korvauksen.”

Iso Inari on legenda maailman ääressä. Karttapallolla Inarijärvi näyttää olevan maailman syrjäisin järvi. Se on Suomi-neidon silmälappu. Helsingistä on Inarijärvelle melkein yhtä pitkä matka kuin Kiovaan. Saman verran järveltä pohjoiseen ollaan keskellä tyhjää Barentsinmerta eli pudotaan jo melkein maailman reunan yli. Vielä samanlainen matka, niin tullaan Huippuvuorten rantaan.

Tätä eksotiikkaa ei ole osattu Seurujärven mielestä toistaiseksi hyödyntää järven matkailumarkkinoinnissa.

“Ensimmäisenä lähtevät jääkarhut vilisemään mielessä. Onko siellä teitä? Onko siellä taloja? Asutaanko siellä tiipiissä? Nämä mielikuvat saattavat kuulostaa meistä järjettömiltä, mutta ne pitää kääntää vahvuudeksi”, Seurujärvi sanoo.

Enlarge

Inarijärvi_tunnelma9p
Hotelli Kultahovin web-kamera kuvaa vedenalaista elämää Juutuanjoen Alakoskella. Johto kiemurtelee rantakivien välistä jäiseen koskeen.

Pikemmin kuin järven rannat käyttöön pitäisi ottaa järven tarina. Turistit tulisi saada kertomaan kotimaassaan yöttömän yön nuotioretkistä saariin ja revontulista katkeamattomassa pimeässä.

Seurujärven mielestä järveä on mahdollista sekä hyödyntää että varjella samanaikaisesti. Tilaahan Inarilla on.

“Nykyisin saatat mennä päiväkausia ketään näkemättä. Kun sitten tapaat jonkun, niin onpa mukava vaihtaa jokunen sana.”

Seurujärven haaveiden tiellä seisoo kuitenkin se, että Inarijärven yli 3 000 saareen ei saa rakentaa lukuun ottamatta ammattikalastajien kalastustukikohtia.  Näin ollen ohjelmapalveluyritysten on hankala kyyditä vieraita saariin ja järjestää niissä yöpymisiä.

Seurujärvestä maanomistaja Metsähallitusta pitäisi rohkaista mahdollistamaan muutamien tarkkaan harkittujen tukikohtien perustaminen saariin matkailijoita varten. Tarkkaan harkiten, jottei erämaisuus vaarannu.

Metsähallitus omistaa liki kaiken Inarijärven rannoista sekä järven vesialueet ja saaret. Metsähallitus on valtion liikelaitos, jonka tehtävä on hallinnoida omistamiaan metsiä niin, että Suomen kansa saa vihreästä kullasta parhaan mahdollisen hyödyn. Inarissa se voisi periaatteessa tarkoittaa joko maiden ja metsien myymistä tai niiden suojelua.

Näillä seuduilla myymistä rajoittaa se, että ollaan saamelaisten kotiseutualueella. Erilaiset lait velvoittavat Metsähallitusta turvaamaan saamelaiskulttuuria ja luontaiselinkeinojen harjoittamista. Ylä-Lapissa puu sitä paitsi kasvaa kituliaasti. Tätä kirjoittaessa Metsähallituksella ei ole saamelaisten kotiseutualueella myynnissä yhtäkään metsätilaa tai erämaa-aluetta.

Lomakiinteistöjä Metsähallitus on myynyt Inarijärven rannalta vuosina 2000–2014 yhteensä 128. Asia selviää Maanmittauslaitoksen Uuden Inarin pyynnöstä tekemästä katsauksesta. Rantaviivan pituuteen nähden kiinteistöjä on myyty vähän.

Vaikka maat omistaa Metsähallitus, viime kädessä kunta päättää, rakennetaanko järven rannoille vai onko Inarijärven matkailu jatkossakin pienimuotoista ja retkeilijöiden varassa.

Enlarge

Inarijärvi8p
Taimenten kyljet lähes koskettavat Hotelli Kultahovin kalakameraa, kun ne puolustavat kutureviirejään. Hannu Pitkänen ei kauaa malta pitää katsettaan näytöstä.

Hieman sivussa Inarin kirkonkylältä Hotelli Kultahovin ravintolassa taulutelevisio näyttää vuorokauden ympäri vedenalaista kuvaa Juutuanjoen niskalta taimenten kutupaikalta. Taimenet kaivavat pyrstöillään soraikkoa. Ravintola on tyhjä. Ruskasesonki on mennyt eikä talvimatkailijoita vielä ole. Hotellityöntekijä vaihtaa pöytiin uusia liinoja. Kello on puolessapäivässä.

Raittiista ulkoilmasta sisään astuu kaksi paksuihin kamppeisiin pukeutunutta miestä. Ivalolainen Tarmo Mansikka-aho ja oululainen Hannu Pitkänen saapuvat valkoisten pöytäliinojen keskelle vilkaisemaan kutukameran välittämää kuvaa. He tilaavat särpimiksi oluet.

Mansikka-aho ja Pitkänen olivat tänään järvellä, vaikka rannasta katsoen järven peitti paksu sumu. Selillä sumu oli riekaleina ja aurinko pääsi paistamaan niiden väleistä. Satumaisia näkymiä.

“Se on valtavan hieno järvi. Sitä pitää kunnioittaa”, sanoo Pitkänen.

Mansikka-aho ja Pitkänen tutustuivat toisiinsa vuosia sitten juuri Inarijärvellä kalastusmerkeissä. Pitkänen käy Oulusta Inarilla kalassa silloin tällöin. Mansikka-aholla sen sijaan on oma mökki järvellä. Se päätyi hänelle erään kalastajan ja appiukon kautta. Mansikka-aho huomauttaa, että nykyään mökkejä on tavattoman hankala saada.

Tänään miehillä ei ollut kalaonnea. Kuulemma siksi, että täysikuusta on liian pitkä aika eli yli viisi päivää. He taitavat vitsailla.

Huomenna he yrittävät uudelleen. Pitkänen aikoo yöpyä rannalla autiotuvassa.

Inarijärvellä voi matkailla ilman, että matkailijoille rakennetaan omat seinät ja saunat. Metsähallitus on järjestänyt erämajoja rannoille. Matkailuyrittäjät voivat käyttää niitä omassa toiminnassaan.

Luonnonsuojelun näkökulmasta parasta on sellainen matkailu, jossa ihminen retkeilee järvellä tai sen rannoilla, nauttii luonnosta ja hiljaisuudesta, vahtii tulta, kerää roskansa ja poistuu jälkiä jättämättä.

Inarin Luonnonystävät ry:n puheenjohtajan Vesa Luhdan mielestä vaikuttaa siltä, että tällaista omaehtoista retkeilyä ei kunnassa arvosteta.

“Täällä puhutaan rinkkasatiaisista ja reppulutikoista. Parikymppisistä vaeltajista, jotka eivät jätä tänne penniäkään”, Luhta sanoo.

Luhdan mielestä Inarissa ei mielletä sitä, että tällainenkin matkailija tuo kuntaan rahaa käymällä esimerkiksi kaupassa. Ja kun rinkkasatiaiset kasvavat nelikymppisiksi ja perustavat perheen, he palaavat Inariin lapsineen hyvien kokemustensa perusteella.

Inarissa ja Nellimissä on majoituskapasiteettia ja kyliltä pääsee järvelle helposti. Nellimissä on kylälle tärkeä erähotelli. Inarijärvellä järjestetään jo risteilyjä. Esimerkiksi Ukonsaaren risteilyä Luhta pitää myös sellaisena matkailuna, joka ei häiritse luontoa tippaakaan.

Luhta ihmetteleekin “rakennuskiimaa”. Hän luonnehtii kaatuneita kaavoja järkyttäviksi. Suunnitelmissa oli hänestä edetty luontoa kunnioittamattoman matkailubisneksen ehdoilla. Hänestä tällaiset suunnitelmat saattavat toteutuessaan tuoda Inarijärven rannoille extremistejä, joille luonto on pelkkä temmellyskenttä. Kertakäyttömentaliteetti ja alueen perinteitä ja tarinoita kunnioittamaton asenne eivät sovi Inariin.

“Ei Inarissa ole totuttu ihailemaan ihmistä, joka ajelee täysillä vesijetillä. Ehkä häntä ihailee joku Saimaalla, mutta epäilen kyllä sitäkin.”

Luhta suosisi matkailun järjestämistä keskiluokkaisille luonnosta nauttijoille. Nykyinen tyyli kyyditä turisteja ympäri Lappia on hänestä järjetön.

Ihmiset viedään kelkalla nuotiolle. He ehkä ajattelevat tyytyväisinä, että nyt saadaan rentoutua. Saman tien nenän alle työnnetään grogilasi. Sitten vuorossa on Lapin kaste. Tilanteesta tehdään räävitön. Paikalle saapuu joikaajia, taustalla on ilotulitus. Hetkeäkään ei levähdetä.

Mutta kun sama matkanjärjestäjä tuo kaverinsa etelästä, hän ei järjestäkään mitään tällaista. Hän lähtee kaverinsa kanssa tammukkapurolle ongelle.

“Siellä istutaan pikku päissään ja kerrotaan juttuja. Kalastellaan. Ei tehdä hiki otsalla mitään älytöntä, vaan ollaan mukavasti. Niinkuin kaikki täkäläiset. Aina kun he lähtevät erämaahan, niin siihen liittyy kaiken keskipisteenä olevaa tulistelua. Se on täällä se juttu. Tulistelu on ehdoton ykkönen. Mutta se pitää saada tapahtumaan niin, että voi vain tuijottaa tuleen. Eikä kuunnella mitään muuta kuin omia ajatuksia.”

“Ensin pelättiin EU:n myötä saksalaisia ja että he ostavat Suomen pala palalta. Nyt pelätään venäläisiä. Hekin ovat kaikonneet. Aina joku pelkää jotakin.” – Inarin kunnan elinkeinojohtaja Janne Seurujärvi

Hiljaisuutta toivovat kaikki, mutta mökkejä lienee tulossa. Mikä mökkikyläkohun jälkeen muuttui? Käytännössä ei mikään.

Kunta kaavailee edelleen lomakylää erämaameren rannoille Nellimin lähelle, mutta lomakylää on siirretty. Viidelläkymmenellä–sadalla metrillä, jottei se ulotu Natura-alueelle. Loma-asutukselle tarkoitettua aluetta on pienennetty, mutta rakennusoikeus pysyy näillä näkymin samana.

Kompastellen edennyt kaavoituskierros vaikutti kunnan päätöksentekoon. Inarissa on ainakin toistaiseksi päätetty, ettei Natura-alueelle enää kaavoiteta. Lisäksi kaavahankkeita kuljetetaan eteenpäin tiukassa marssijärjestyksessä, jotta luontovaikutusten arvioinnit osattaisiin jatkossa tehdä ajoissa.

Inarilaiset saavat kaavan silmiensä eteen todennäköisesti jo ennen vuoden loppua. Vuosia työstetty suunnitelma on ollut nähtävillä jo useita kertoja.

Arto Leppälä ounastelee, että tästäkin kaavasta lopulta valitetaan.

Elinkeinojohtaja Janne Seurujärvi sanoo olevansa enemmän huolissaan siitä, että hyvinvoinnista ei kanneta huolta kuin siitä, että ympäristöä turmeltaisiin. Hän luottaa enemmistön demokratiaan ja siihen, etteivät päättäjätkään halua pilata omaa takapihaansa.

“Ensin pelättiin EU:n myötä saksalaisia ja että he ostavat Suomen pala palalta. Nyt pelätään venäläisiä. Hekin ovat kaikonneet. Aina joku pelkää jotakin.”

Seurujärven johtama matkailu- ja laskettelukeskus Saariselkä hyötyisi sekin Inarijärven tehokkaammasta valjastamisesta turistien ja elinkeinoelämän iloksi. Jos järveä hyödynnettäisiin paremmin, Saariselälle luultavasti virtaisi turisteja aiempaa vilkkaammin myös kesäisin.

Inarijärven aiempaa parempi hyödyntäminen toisi hyvinvointia itse asiassa ihan kaikille, Seurujärvi uskoo. Matkailuyrittäjät ovat Seurujärven haaveissa mieluiten paikallisia.

Rinkkasatiaiset on Seurujärvelle tuttu termi. Hän ei pidä siitä. Oli matkailija rikas tai vähemmän rikas, hän on Inarille tärkeä. Inari on matkailupitäjä. Matkailussa on kehityksen avain.

Kunnanjohtaja Reijo Timperi huomauttaa, että eivät Inariin kaikki edes halua. Töitä on tehtävä ja rahaa käytettävä jopa satoja tuhansia euroja erilaisiin reklaameihin, jotta joku tulisi. Inarin kävijämäärä on laskussa.

“Se että meidän pitäisi panna tulli Ivalon eteläpuolelle ja valikoida tulijat on illuusio. Yksittäisen ihmisen saapuminen Eskelisen linja-autolla ei ole vielä kunnan elinvoiman merkki.”

Seurujärvi jakaa näkemyksen.

“Toiset ajattelevat, että jossain on iso käsi joka antaa. Toivoisin ajateltavan enemmän, että kuka rukkia pyörittää. Meidän täytyy itse pitää huolta siitä, että rukin pyörittämiseen ja langantekemiseen löytyy käsiä.”

Aarne Turunen nostaa loppusyksyn viimeiset siiat järvestä ja ripustaa verkot pihalle. Parin viikon päästä aurinko laskee kahdeksi kuukaudeksi. Sen ajan Turunen pysyttelee kodissaan. Lapin mies ei liiku, kun ulkona on kylmä ja pimeää.

Tammikuussa talven selkä taittuu ja horisonttiin tulee vähän valoa. Lopulta se vyöryy. Turunen lähtee jään yli saareen. Siellä hän tulistelee ja paistaa makkaraa. Vastarannalla on erämaa. Sen haluavat kaikki Inarissa nähdä.

Meidän järvi – lähteet

Share

  Comments ( 6 )

  1. Kiitos nuorille toimittajille perehtymisestä ja monipuolisesta lähestymisestä hankalaan asiaan. Ylivoimaisesti paras aiheesta lukemani artikkeli vuosien saatossa. Toivon että jatkossa säilytätte journalistisen kunnianhimonne, hankkeellenne kaikkea hyvää toivottaen.

  2. Paljon kiitoksia palautteesta! Journalistisen kunnianhimon aiomme kyllä säilyttää.
    /Tuija Sorjanen

  3. Viisaasti, monipuolisesti, useimpien asianosaisten mielipiteitä kuunnellen ja valaisten – vielä kun meitä syntyperäisiä, joskin paikkakunnalta karanneita, vähän jotenkin hemmoteltaisiin niin olo olisi ihan hyvä. 🙂

  4. Sattumalta löysin tämän sivun googlen avulla Inarijärveä hakiessani. Todella kauniisti ja hyvin kirjoitettu artikkeli tästä aiheesta. Toivon, että Suomessa ymmärretään, ettei työpaikkojen lukumäärä yksistään ratkaise kaikkea. Ja, että ymmärretään, että Inari kuuluu Euroopan vähiin erämaihin. Sitä kannatta suojella ja turismia voi edistää myös luonnon vaatimusten mukaan 🙂

  5. Hyvää työtä on Uusi Inari tehnyt nuorine toimittajineen.
    Ihailtavaa on se, että on kuultu monta henkilöä ja saatu erilaiset meilipiteet esiin.
    Inarijärven ainutlaatuisuus on ehdottomasti tunnustettava ja kunnanisien huolen tulisi kohdistua lähinnä siihen, että järven mittaamaton arvo säilyy seuraaville sukupolville.
    Suomelle on rikkaus omistaa tällainen alue, joka on suuruudessaan mykistävä ja luonnon puolesta käsittämättömän erilainen kuin muut luontokohteet, jos matkailua ajatellaan.

    Inarijärveä ei saa kaupallistaa. Silloin on vaara, että menetetään enemmän kuin ne nyt puuttuvat työpaikat, jos järven olemusta ruvetaan muuttamaan. Toivottavasti te nuoret, jotka ryhdyitte tarkastelemaan alueen ongelmia, saitte täyden annoksen ymmärrystä siitä, että teissä on tulevaisuus. Teidän tehtävänne on tämän ymmärryksen voimalla asettua luonnon arvoja puolustamaan. Matkailuun liitetään odotuksia tuleville ajoille, mutta muistettava on, että luontotietoisuus lisääntyy sen mittamattomien arvojen vuoksi. Nuoret jaksavat liikkua, vanhat on tosiaan kuljetettava tulistelupaikalle. Eläkeläisturisteilla on rahaa ja aikaa, muttei oikeastaan sitä luonnon tajua eikä taitoja, joita tarvitaan erämatkailuun. Siinä on ristiriita, jota on pohdittava koko luomakunnan edun kautta. Inariin on niin pitkä matka, ettei se ole ensimmäisiä lomakohteita turismin kannalta. Tuntuu liian uskaliaalta edes taloudellisesti sijoittaa rakentamiseen suuria varoja, jos tulos on kuitenkin epävarma. Nuorten eräretkeily, valokuvaharrastus ja taiteet voivat houkutella oravanpyörästä karkaavia luonnosta nauttivia ihmisiä. Lapsille pitää näyttää, kuinka monipuolinen luonto on, sen rauha ja hiljaisuus ovat varmasti monelle mieliinpainuva kokemus.

    Työttömyyteen ei ole helppoa ratkaisua, mutta päättäjätahon ei tule ryhtyä ratkomaan sitä luonto-arvoja vähättelemällä. Inari on kaunis ja laaja, siihen on syytä tutustua niin varhain kuin mahdollista. Järven kauneus on kerrassaan onnellistuttava kokemus; varmasti järvellä liikkumista voisi jotenkin tukea.
    Lyhyiden risteilyjen lisäksi voisi olla laajemmalle alueelle kulkevia yhteyksiä.
    Kaikessa kuitenkin luontokartoitukset olisi tehtävä ensin ja sen mukaan toimittava luonnon ehdoilla.

    Kiitos nuorille toimittajille tarkasta työstä ja hyvästä suomenkielestä.

  6. Hei ja kiitos kommenteista ja erityiskiitos kiitoksista! “Onnellistuttava kokemus” on kauniisti ilmaistu. Kuinka säilyttää kauneus ja aitous ja samalla hyödyntää sitä, siinä on tosiaan pohtimista matkailuelinkeinolla ylipäätään. /Tuija Sorjanen