Mestari omassa kielessään Saara Seipiharju on Inarin ainoa 16-vuotias, joka puhuu inarinsaamea äidinkielenään. 82-vuotias Katri Jefremoff taitaa koltansaamen harvinaisen Petsamon murteen.

TEKSTIT: ANNA-SOFIA NIEMINEN JA VILMA RUOKOSKI
KUVAT JA VIDEOT: ALEKSI TUOMOLA

Nuori kielimestari Saara Seipiharju, 16

Kielimestari_Saara_AT-1

Hupsu. Sillä sanalla Saara Seipiharju kuvaa tunnetta, joka tulee aikuisten opettamisesta. Hupsuksi tilanteen tekee se, että aikuiset ovat paljon vanhempia, mutta silti hän osaa kieltä opetushetkellä paljon heitä paremmin.

Inarinsaameksi hupsu on humo, ja inarinsaamea 16-vuotias Seipiharju aikuisille opettaa. Hän on nuori kielimestari. Se tarkoittaa, että hän tapaa kerran syksyssä jonkun Saamelaisalueen koulutuskeskuksen inarinsaamen opiskelijan ja viettää tämän kanssa kuusi tuntia. Siten äidinkielinen inarinsaamen puhuja voi edistää kielen leviämistä.

Klikkaa tästä

Fakta: Inarinsaame ja sen opetus

  • Inarinsaamea puhuu arviolta 400 ihmistä. Heistä äidinkielisiä on noin 350.
  • Inarinsaamea voi opiskella kielipesissä, peruskoulussa, lukiossa, kansalaisopistossa, Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa Inarissa ja Oulun yliopiston Giellagas-instituutissa.
  • Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa kielen opettaminen alkoi syksyllä 2011. Vuoden kestävässä inarinsaamen kielen ja kulttuurin koulutusohjelmassa on ollut kerralla 10–13 opiskelijaa.
  • Koulutusohjelmassa on käytetty alusta asti yhtenä opetuskeinona kielimestari-menetelmää. Kielimestareita on ollut tähän mennessä 37 ja nuoria kielimestareita 15.
  • Kielimestari on äidinkielinen inarinsaamen puhuja, joka tapaa opiskelijoita pientä korvausta vastaan ja auttaa spontaanin kielenkäytön oppimisessa.


Tapaamisten tyyli on vapaa: Seipiharju on muun muassa leiponut ja käynyt pulkkamäessä opiskelijoiden kanssa. Erilaisia asioita tehdessä tulee puhuttua kieltä luontevasti. Palautteen mukaan kielimestarit ovat tärkein apu spontaanin kielen tuottamisessa.

Opiskelijat tapaavat nuoren kielimestarin syksyllä muutama kuukausi opintojen alkamisen jälkeen. Seipiharjun mielestä he ymmärtävät siinä vaiheessa jo hyvin puhetta, mutta eivät välttämättä osaa vastata kovin hyvin. Opettamista helpottaa opiskelijoiden innokkuus.

“He ovat uskaltaneet kysellä ja pyytäneet korjaamaan, jos huomaan heidän sanovan jotain väärin.”

Nuorimmat kielimestarit ovat tähän mennessä olleet peruskoulun kolmasluokkalaisia. Lukion ensimmäistä luokkaa käyvä Seipiharju on nuorista kielimestareista vanhin.

Nuorten lisäksi opetuksessa käytetään eläkeikäisiä kielimestareita. Heitä opiskelijat tapaavat keväisin kuuden päivän ajan. Kielimestareilla on iästä riippumatta sama tavoite: he auttavat opiskelijoita avaamaan puhumisen lukkoja. Samalla eri sukupolvet kohtaavat toisensa.

Kielimestarit ovat joko nuoria tai eläkeikäisiä siksi, että välissä oli monia vuosikymmeniä, jolloin ei juuri puhuttu inarinsaamea. Siksi monet sukupolvet eivät oppineet kieltä lainkaan.

Seipiharjun isä kuului näihin niin sanottuihin kadotettuihin sukupolviin. Hänen vanhempansa kyllä puhuivat inarinsaamea, mutta siihen aikaan se oli huono asia. Lasten ei annettu puhua kieltä.

Isä halusi lapsilleen paremman kielitaidon kuin oli itse saanut. Siksi Seipiharju ja tämän veli laitettiin pieninä kielipesään.

Lapsena saamen kieli tuntui välillä ärsyttävältä pakolta. Koulussa se oli ylimääräinen aine, jonka tunnit tulivat muiden tuntien päälle. Kaverit pääsivät saamen opiskelijaa helpommalla.

Inarissa ei ole toista Seipiharjun ikäistä inarinsaamen taitajaa. Lähimmät ovat kolme vuotta nuorempia tai vanhempia. Siksi Seipiharju oli ja on yhä luokassa kahdestaan opettajan kanssa.

“Jos on läksyt tekemättä, sen huomaa heti. Ei voi mennä kenenkään taakse piiloon.”

Kieli oli yksi syy jäädä Inariin ja käydä lukio Ivalossa. Moni kaveri lähti heti peruskoulun jälkeen esimerkiksi Rovaniemelle. Siellä ei kuitenkaan olisi päässyt käyttämään inarinsaamea. Inarissa sitä voi puhua joskus jopa kaupan kassalla.

Seipiharju on ylpeä kaksikielisyydestään. Suomi on hänen toinen äidinkielensä, mutta saame on sitä tärkeämpi.

“Se on niin ainutlaatuista. Nyt kun olen vähän vanhempi kuin yläasteen alkuaikoina, osaan arvostaa kaksikielisyyttäni ihan eri tavalla.”

Seipiharju on ollut nuorena kielimestarina siitä asti, kun inarinsaamea on opetettu Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa. Se tarkoittaa tähän mennessä neljää kertaa, ja lisää on tulossa. Opiskelijoista saa uusia juttukavereita. Parhaimmillaan heihin törmää kylillä ja voi vaihtaa muutaman sanan inarinsaameksi.

Tulevaisuudessa Seipiharju haluaa inarinsaamen opettajaksi.

Nuori kielimestari Saara Seipiharju puhuu videolla inarinsaamea. “Minä olen Saara, ja inarinsaamen kieli on minulle tärkeä asia. Lempisanani on sydän.”

Kielimestari Katri Jefremoff, 82

Kielimestari-Nellim_AT-5

Katri Jefremoff ei ymmärrä kaikkia sanoja, joita koltansaamen opiskelijat tuovat puheessaan hänen tupaansa. Hän arvelee, että sanat ovat lainoja muista saamen kielistä tai nimityksiä uusille nykyajan asioille.

“Arveluttaa vain, mistä ne ovat sellaisia kekanneet.”

Jefremoff on Nellimissä asuva 82-vuotias koltansaamen kielimestari, jonka opissa käy Saamelaisalueen koulutuskeskuksen koltansaamen opiskelijoita.

Klikkaa tästä

Fakta: Koltansaame ja sen opetus

  • Suomessa on arviolta 600 kolttasaamelaista, joista noin 300 puhuu koltansaamea äidinkielenään.
  • Kielen opetus alkoi Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa 2012. Vuoden kestävässä koltansaamen kielen ja kulttuurin koulutusohjelmassa on tällä hetkellä kuusi opiskelijaa.
  • Koltansaamea voi opiskella lisäksi Ivalon ja Sevettijärven kielipesissä, Inarin peruskouluissa ja lukiossa sekä Oulun yliopiston Giellagas-instituutissa.
  • Koulutusohjelmassa on käytetty alusta asti yhtenä opetuskeinona kielimestari-menetelmää. Koltansaamen kielimestareita on ollut tähän mennessä noin 15.
  • Kielimestari on äidinkielinen koltansaamen puhuja, joka tapaa opiskelijoita pientä korvausta vastaan ja auttaa spontaanin kielenkäytön oppimisessa.
  • Koulutusohjelmaan ei ole osallistunut nuoria koltansaamen kielimestareita, koska tällä hetkellä kukaan ei opiskele peruskoulussa tai lukiossa koltansaamea äidinkielenään.


Jefremoff arvioi opiskelijoiden osaavan kauniisti puhekielen, mutta kirjakielen hallinnassa on usein puutteita. Hänellä riittää ymmärrystä kielioppivirheille. Jefremoff on opetellut elämässään ummikkona sekä suomen että ruotsin kielet.

Jefremoff lukee ja käyttää koltansaamea Petsamon murteella. Sen hän oppi äidinkielenään Petsamon Puskankylässä ennen sotia. Perhe kiersi yhdessä ortodoksiluostareita, joissa Jefremoff oppi myös venäjää.

Sota heitteli pientä Katria. Hän joutui 7-vuotiaana perheineen venäläisten sotavangiksi Kuolaan, ja myöhemmin orvoksi jäänyt Jefremoff lähetettiin jatkosodan aikana sotalapseksi Ruotsiin. Oma äidinkieli unohtui kolmessa vuodessa.

Sodan jälkeen vuonna 1946 teini-ikäinen Jefremoff muutti Ivaloon. Vastassa olivat mummo ja vieras suomen kieli, joka Jefremoffin oli opittava kantapään kautta.

“Många, många finska ord har jag tappat. Men inte svenska.”

Jefremoff sanoo ruotsin olevan edelleen hänelle suomea helpompi kieli. Moni suomen sana on unohtunut, mutta ruotsi ei. Minkä lapsena oppii, sitä ei unohda. Mummo palautti Jefremoffin mieleen myös oman äidinkielen, koltansaamen.

Jefremoff puhui kaikille seitsemälle lapselleen omaa äidinkieltään, vaikka koltansaame oli koulussa kielletty. Myöhemmin hän opetti kieltä muun muassa Nellimin nyt jo lakkautetun koulun oppilaille. Lisäksi Jefremoff on työskennellyt perinteisten kolttasaamelaisten käsitöiden opettajana ja tehnyt käännöstöitä.

“Olen opettanut koltansaamea koko pikku elämäni.”

Suuri osa opetustyöstä on hiljalleen jäänyt, mutta Saamelaisalueen koulutuskeskuksen opiskelijoita vierailee Jefremoffin luona kerran vuodessa. Opetukseen kuuluu erilaisten äidinkielisten puhujien eli kielimestareiden tapaamiset. Kielestä ja kulttuurista tulee elävää, kun opiskelijat pääsevät käyttämään kieltä luokkahuoneen ulkopuolella.

Jefremoffin luona opiskelijat kuulevat Petsamon murretta, jota vain harvat puhuvat.

“Sevetin murre on raskaampi, ja sitä äännetään kovemmin kuin meidän pehmeää Petsamon murrettamme”, Jefremoff kertoo.

Jefremoff on palkittu useita kertoja työstään koltansaamen vaalijana. Hänelle myönnettiin vuoden 2013 äitienpäivänä Valkoisen Ruusun ritarikunnan ensimmäisen luokan mitalin kultaristein ansioituneesta työstä kasvattajana. Liivin rintapieltä koristaa pieni kansalaisopiston kunniamerkki.

Kolttasaamelaisuutta välittyy Jefremoffin kertomana myös Eurooppaan, koska hän käy useita kertoja viikossa esiintymässä naapurissa Erähotelli Nellimissä. Jefremoff laulaa matkailijoille koltansaameksi ja esittelee perinteisiä käsitöitä. Värttinällä kehrääminen ihmetyttää turisteja. He kysyvät tulkin välityksellä kolttasaamelaisista vaatteista ja Jefremoffin monivaiheisesta elämästä.

Jefremoff kertoo mielellään.

“Muutoin en ole ylpeä, mutta koltan kielestä ja käsitöistä olen. Ne kulkevat rinta rinnan.”

Kielimestari Katri Jefremoff laulaa videolla koltansaameksi suosikkilaulunsa ortodoksisesta laulukirjasta. Laulu kertoo Jordanin kasteesta.

Share
Pop up -paikallislehti