Olemme olleet kotona nyt viikon ja kolme päivää. Olemme palanneet pikkuhiljaa yliopistolle, töihin ja muiden projektiemme pariin.
Ajatuksemme ja päivämme ovat kuitenkin vielä täyttyneet enimmäkseen Uuden Inarin tekemisestä. Tähän asti. Tänään on rakkaan lehtemme viimeinen julkaisupäivä.
Viimeinen ilta Ivalossa.
Viikot Inarissa olivat ihania ja kamalia. Teimme jopa vielä enemmän töitä kuin marras–joulukuussa joukkorahoituskampanjan aikana. Ehdimme silti myös nauttia Inarin kunnan luonnosta, mahtavien ihmisten seurasta ja hiljaisuudesta. Monen pitkän päivän jälkeen vaeltelin Ivalojoen jäällä tuijottelemassa taivaalle. Joka kerta teki hyvää.
Monet asiat vastasivat odotuksiamme. Talvi on Ylä-Lapissa Pirkanmaata kauniimpi ja kunnan ihmiset osaavat keskustella kiivaasti. Jotkut asiat taas kulkeutuivat toiseen suuntaan kuin etukäteen ajattelimme. Esimerkiksi Mielipide-kategoriamme jäi vain yhden kolumnin kokoiseksi, koska emme malttaneet pysähtyä muotoilemaan omia ajatuksiamme. Paikallisissa asioissa ja ihmisissä riitti raportoitavaa yllin kyllin.
Rukkasimme suunnitelmiamme uusiksi aina tarpeen tullen. Viimeisellä viikolla alkoi näyttää siltä, että kaikki jutut eivät tule valmiiksi Ivalossa asuessamme. Halusimme tehdä jutut kunnolla ja siirsimme julkaisupäivää muuttopäivän ohi.
Sunnuntaiaamuna kello kuusi ajoimme Kaunispäälle katsomaan auringonnousua. Aurinko nousi ja me lähdimme.
Pidimme koko viiden viikon ajan päiväkirjaa, enemmän ja vähemmän tunnollisesti. Tarkoitus on tehdä muistiinpanoistamme jonkinlainen koonti. Sanon jonkinlainen siksi, että vielä tänään elämme julkaisua varten.
Uskon, että tämän päivän jälkeen moni meistä nukkuu pitkät yöunet. Joku saattaa jopa viettää aikaa muiden ystäviensä kanssa. Eevi ja Elias valmistautuvat Voionmaan opiston luentokeikkaan. Meitä on pyydetty kertomaan kokemuksistamme myös muutamiin muihin tilaisuuksiin, esimerkiksi Pirkanmaan journalistiyhdistyksen Pressiklubille ja syksyllä yliopiston paikallislehtikurssille.
Emme ole vielä tuijottaneet sivujemme kävijälukuja tai tilaajien määrää turhan tarkasti. Niiden analysoimisen aika on seuraavaksi.
Yksi tärkeimmistä tavoitteistamme oli piristää suomalaista paikallisjournalismia. Siksi kerromme kokemuksistamme mielellämme myös muille. Verkkosivut jäävät elämään toistaiseksi. Juttuja ehtii lukea ja ostaa vielä pitkään.
Uuden Inarin jälkeisestä ajasta kerromme varmasti Facebookissa ja Twitterissä.
Tässä vaiheessa: kiitos.
Mari Uusivirta
Twitter: @uusivirt
mari.uusivirta(ät)uusiinari.com
