Written by Uusi Inari

Röökissäkin maistuu happi Jukka Rämö tuli kairaan kuolemaan.

Röökissäkin maistuu happi Jukka Rämö tuli kairaan kuolemaan. by Uusi Inari

 

 

 

 

“Vittu, tää on hienoa.”

Jukka Rämö vetää tunturi-ilmaa keuhkoihinsa vihreästä Pall Mallista käärityn sätkän läpi. Takapihalla jään ja lumen alla virtaa Tenojoki, tai tässä vielä nimeltään Inarijoki. Lähistöllä on Karigasniemen kylä ja ympärillä Suomen yksinäisimmät erämaat.

“Nähtiin tuossa, kun kaksi kotkaa tappoivat poron kimpassa. Ne kynsii ja nokkii niin pitkään, että poro vuotaa kuiviin. Sitten baari auki.”

Rämön oikean käden peukalon ja etusormen väliin on tatuoitu teksti FULL THROTTLE ja sen alle kaareva nuoli ranteen suuntaan. Opas kaasun kääntämiseen, vauhtiin ja mekkalaan.

Oikeasti Rämön kiireet loppuivat jo monta vuotta sitten.

Rämö käärii T-paitansa hihaa ja näyttää käsivartensa sisäsyrjällä kulkevaa ohutta leikkausarpea.

“Tätä on puolitoista metriä.”

Rämöllä on sarkooma, syöpäsairaus joka ei parane. Se vei työkyvyn muutamia vuosia sitten. Rämö lupasi itselleen, että muuttaa Lappiin heti kun eläkepäätös tulee. Kaksi viikkoa Eteran kirjeen saamisen jälkeen Rämöllä oli mökki Tenoon laskevan puron varressa.

Joten nyt hän on kairassa kuolemassa.

Se on kaikkea muuta kuin yksinäistä tai surullista.

Otetaan vaikka kuukkeli, metsämiehen kujeileva seuraneiti.

“Se saattaa lennähtää olkapäälle. Se on omituinen juttu, että kun on laavulla, niin ei näe kuukkelin kuukkelia. Mutta siinä vaiheessa, kun kaivaa eväspaketin esiin, niin lintu lehahtaa siihen heti. Jos unohdat repun avoimeksi, niin jumalauta se on kohta levällään tuolla.”

Alun perin Rämön toi Lappiin Yhdysvaltain poliisi. Parin vuoden mittainen ison mantereen reissu päättyi ratsiaan Los Angelesin lähellä.

“Siellä oli kyllä monta miljoonaa muutakin, joilla ei ole mitään lupia.”

Viranomaiset näkivät, että Rämö tarvittiin inttiin Suomeen.

“Mä olin vähän sellainen ylijäämä-äijä. Ne heitti mut Rovajärvelle valmistelemaan tykistöleiriä. Me oltiin kaksistaan yhden juopon ylivääpelin kanssa. Me sitten saunottiin ja valmisteltiin. Mitään ei saatu aikaan moneen viikkoon. Ei ollut mitään muuta tekemistä kuin kävellä kairassa.”

Lapin-hulluus alkoi tästä.

“Sitä ihminen tuntee itsensä melko perkeleen pieneksi kun on tuolla keskellä ei-mitään.”

Ylämailla luonto on julma ja ihmisiä ei juuri näe. Se sopii Rämölle. Ja monelle muullekin. Rämön mukaan näillä seuduilla on ehkä Euroopan tihein puolihullujen elämäntapaintiaanien keskittymä, joukko heitä, jotka ovat halunneet jättää kavalan maailman kauas taakseen. Lapin-hulluus on melkein virallinen diagnoosi.

“Heinäkuussa pitää lähteä pois. Tänne tulee kymmenentuhatta lohituristia. Saisihan siitä fyrkkaa kun kävisi niitä soutamassa tuolla, mutta se on aika rasittavaa puuhaa. Ne ovat niin onnetonta porukkaa. Viime kesän kovin juttu oli, kun joku lohituristi oli mennyt kairaan tonne puroille ja se haettiin Aslakilla pois, kun sillä oli jäänyt perho jalkaan. Naurettiin sille yhdessä paikallisessa baarissa, että ei jumalauta. Ei jumalauta.”

Matka moottoripyörällä Tuusulasta Kevon kansallispuiston ja Muotkatunturin erämaan laidoille vei viisitoista tuntia ja neljä tankillista. Pysähdykset Hirvaskankaalla, Oulussa, Napapiirin Shellillä, Rovaniemellä ja Ivalossa. Lapin-vaellusten väleillä Rämö juonsi musiikkiohjelmia radiossa, roudasi ja järjesti festareita. “Puolivilliä freelance-elämää” kesti 35 vuotta.

Rämön viimeinen asumus ennen Lappiin muuttoa oli kaverin piharakennukseen rakennettu asunto. Siellä Rämö istui istui kaljalaatikoiden päällä ja rassaili pyöriään.

Tölli puron varressa on vaatimaton kelomökki, Rämön mukaan jäänyt aikoinaan vahingossa polttamatta saksalaisilta. Rämö muutti siitä vastikään pois. Uuteen taloon kuuluu autotalli, eli siinä on tilaa moottoripyörille.

Vanhan mökin seinillä roikkuu vielä verisiä porontaljoja. Purossa solisee Euroopan puhtain vesi. Talvella se virtaa miinusasteisena. Kun sitä ottaa ämpäriin peseytymistä varten, se muuttuu saman tien hyhmäksi.

“Se on aika makea efekti.”

Share