Tessu avasi lukon, karkasi ja palasi kotiin Jouluna Inarissa on karkurikoiria tavallista enemmän. Moni koira osaa palata kotiin omin päin.

TEKSTI: TUIJA SORJANEN

Ensimmäinen kerta saattoi olla vahinko tai jonkinlaista tuuria. Toisella kertaa Tessu luultavasti jo tiesi, mitä oli tekemässä. Se sai juoksunarunsa lukon auki ja livahti tiehensä.

Pystykorvauros Tessu lähti omille teilleen lauantaina 13. joulukuuta. Tarkalleen ei tiedetä, missä kaikkialla se on kulkenut. Kirsu tai mikälie vietti vei sen ainakin Veskoniemen tienhaaraan.

Siellä sen näki Kyösti Lyöri, joka oli menossa isoäidilleen kahville.

“Koira lähti Veskoniemessä seuraamaan ja tuli perässä mummolan pihalle. Jäin kahvittelemaan mummon kanssa, eikä koira lähtenyt mihinkään.”

Lyöri lähti katsomaan, onko koiran pannassa nimeä. Ei ollut, eikä koira lähtenyt omia aikojaan pois. Lyöri kävi ottamassa koirasta kuvan ja laittoi sen Facebookiin.

Kun Lyöri lähti isoäidiltään, koira jäi pihaan nuuskimaan.

Tessu karkasi kotoaan joulukuun puolivälissä. Kuvassa näkyy lukko, jonka avaamalla koira pääsi livistämään. Kuva: Henry Mannermaa

Tessu karkasi kotoaan joulukuun puolivälissä. Kuvassa näkyy lukko, jonka avaamalla koira pääsi livistämään. Kuva: Henry Mannermaa

Inarissa irtokoiria liikkuu paljon. Sen näkee esimerkiksi Inarin kansalaiskanavalle lähetetyistä ilmoituksista. Lähes päivittäin tulee viestejä, joissa joku kyselee, keneltä mahtaa olla koira hukassa.

Inarin kunnan löytöeläinten säilöönotosta vastaa huskyfarmi Kamisak. Yrittäjä Mika Nylund kertoo, että Kamisakiin tuodaan keskimäärin koira viikossa. Joulu, juhannus ja metsästyskausi ovat muita vilkkaampia aikoja.

Karkuteillä olevista koirista vain murto-osa päätyy Kamisakiin. Osa palautetaan omistajille muuten, osan omistaja noutaa vihjeiden perusteella, osa palaa itse kotiin.

Jos koiraa ei haeta 15 vuorokauteen, se siirtyy kunnan omistukseen. Kunta saa tällöin myydä koiran tai jos uutta kotia ei löydy, se saatetaan joutua lopettamaan. Tällaiseen päätyminen on Nylundin mukaan Inarissa äärimmäisen harvinaista. Hän muistaa koko Kamisakin historian ajalta yhden tapauksen, jossa koira jouduttiin lopettamaan.

Yleensä koira ei ole montaa päivää säilöönotossa. Metsästyskoirat ovat arvokkaita ja niillä on monesti tunnistamista helpottavia tuntomerkkejä, kuten huomioliivejä tai GPS-pantoja. Seurakoiriakin omistaja alkaa etsiä katoamisen jälkeen välittömästi. Sitten on koiria, jotka ovat pihassa talonvahteina ja joiden elämään meneminen ja tuleminen ikään kuin kuuluvat. Ne saattavat olla farmilla muutamia päiviä.

“Omistaja voi olla Inarilla kalassa eikä hänellä ole niin kiire saada koiraa kotiin”, Nylund sanoo.

Nylundin mukaan jotkut omistajat ovat jopa näreissään siitä, että heidän koiransa on tuotu Kamisakiin.

“He katsovat, että heidän koiransa on kidnapattu. He eivät ymmärrä, että muilla ihmisillä on saattanut olla surua ja murhetta ja vaivaa sen takia, että koira voi jäädä vaikka auton alle tai on haitaksi liikenteelle. Toinen on saattanut ajaa kymmeniä kilometrejä toimittaakseen koiran meille. Sitten he vielä kehtaavat kiukutella, että joku on tuonut koiran suojaan.”

Tessun isäntä Henry Mannermaa sai tietää  koiransa olevan karkuteillä vasta Facebookin kautta. Mannermaa oli itse työmatkalla tuolloin. Vanhemmat olivat kotona talonvahteina.

Tessua ei sen kummemmin etsitty. Se kävi parin päivän karkureissunsa aikana muutaman kerran syömässä nappuloita omasta kopistaan.

Lyöri ei ryhtynyt ottamaan isoäitinsä pihaan harhaillutta Tessua Kamisakiin tai ottanut sitä kiinni, koska alueella ei ole juuri autoliikennettä eikä koira ollut hänen nähdäkseen vaarassa. Hän arveli, että koira löytäisi kotiin omin päin.

“Kyllä ne tietävät, missä asuvat.”

Lyörillä on itselläänkin koira. Viime kesänä se oli metsäreissulla mennyt tienposkeen. Siitä joku poimi sen saman tien autoonsa ja vei Kamisakiin. Koiraa etsittiin metsästä puoli päivää, ennen kuin Facebookin kautta selvisi, että tuntomerkkeihin täsmäävä koira on viety löytöeläintaloon.

“Koira olisi aivan varmasti mennyt kotiin, mutta en ehtinyt edes huutaa perään ennen kuin joku nappasi koiran auton kyytiin ja lähti menemään.”

Tessun reissu päättyi parin päivän pääästä maanantain iltana, kun sen isännän Henry Mannermaan vanhemmat yhyttivät koiran kotipihasta. Hyväkuntoisena, olihan se hankkinut ravintonsa itse.

Tessu teki ensimmäisen karkureissunsa jo viime keväänä. Silloinkin se sai juoksuhihnansa lukon auki. Myöhemmin lukkoa yritettiin parantaa rautalangalla, mutta se ei pidättänyt koiraa.

“Jotenkin viisas sen täytyy olla”, sanoo Mannermaa.

Share
Pop up -paikallislehti