Written by Uusi Inari

Paluumuuttajia ja kaupunkilaisia Kolmekymppiset seilaavat työn perässä. Selvitimme, missä keväällä 2001 peruskoulunsa päättäneet ivalolaiset ovat nyt.

Paluumuuttajia ja kaupunkilaisia Kolmekymppiset seilaavat työn perässä. Selvitimme, by Uusi Inari

teksti: anna-sofia nieminen
kuvat: aleksi tuomola ja mikko törmänen

En koskaan palaa Ivaloon.

En koskaan ala ivalolaisen miehen kanssa.

15-vuotiaana Nina Mikkola nautti vapaudesta, jonka muutto Rovaniemelle tarjosi. Teini-ikäisen ehdottomuudella hän vannoi, että jäisi sille tielle. Ivalo oli aina tuntunut liian pieneltä.

“Ikinä ei pidä sanoa ei koskaan”, Mikkola sanoo nyt, 15 vuotta myöhemmin.

Niistä vuosista neljä kului Ivalossa, jossa isoäitien muodostama tukiverkko oli lähellä ja auttoi kahden pienen lapsen kanssa. Tätä nykyä Mikkola asuu jälleen Rovaniemellä, mutta avomies Jari Autti työskentelee edelleen poliisina Ivalossa – kyllä, Mikkola huoli sittenkin ivalolaisen miehen.

Työ pitää Auttin suunnilleen puolet viikosta lapsuuden maisemissa. Silloin asunnon virkaa toimittaa työpaikan lepohuone, oman äidin koti tai avovaimon äidin talo.

“Asun vähän kummassakin, Ivalossa ja Rovaniemellä. Henkisesti olen ivalolainen”, Autti kertoo.

Pariskunta on samaa ikäluokkaa, kevään 2001 ysiluokkalaisia, Ivalon yläasteen kasvatteja. He tapasivat uudelleen Tampereella, jossa Autti opiskeli poliisiksi ja Mikkola työskenteli viittomakielen ohjaajana. Vuosi oli 2007, ja Autti oli viikon päästä muuttamassa Ouluun työharjoitteluun.

Etäisyys oli esimakua tulevasta.

Entiset ivalolaiset ovat levittäytyneet laajalle. Jonkinlaisesta kolmekymppisten paluubuumistakin on viitteitä.

Selvitin valtakunnallisen osoitepalvelun avulla, missä asuvat ne 83 kolmekymppistä, jotka olivat Ivalon yläasteen ysiluokkalaisia keväällä 2001. Löysin tiedot 65:n ihmisen asuinpaikasta. Heistä kolmasosa asuu Inarissa.

Seuraavaksi suosituin asuinpaikka oli Helsinki yhdeksällä osumalla. Rovaniemellä asuu tätä nykyä kahdeksan. Kaikkiaan osumia tuli 23:lta suomalaiselta paikkakunnalta. Yksi asuu Norjassa.

Ensi kesänä suuri osa heistä aikoo tavata kotikonnuillaan luokkakokouksen merkeissä. Otin kuulumisiin varaslähdön ja laitoin heidän Facebook-tapahtumaansa kyselyn suhteesta Inariin. Sain 17 vastausta.

Yhtä lukuun ottamatta kaikki kertoivat muuttaneensa välillä pois Inarin kunnasta. Suurin osa on lähtenyt muualle opiskelujen perässä, jotkut työn, rakkauden tai vanhempien takia.

Moni on palannut, ainakin hetkellisesti. Tällä hetkellä seitsemästätoista vastaajasta kuusi asuu Ivalossa. Suunnilleen yhtä moni harkitsee paluuta viimeistään vanhemmalla iällä. Vajaa kolmannes ei edes mieti paluuta.

Yksi iso asuinpaikkaan vaikuttaja tekijä on työpaikka.

Jukka Vikeväkorva ilmaisee asian ytimekkäästi kyselyssä: “Kyllä sitä vois muuttaa jos vain töitä olis.”

Hänkin muutti Ivalosta pois ensimmäisen kerran jo ysiluokan jälkeen, vanhempien mukana Somerolle. Siellä aloitetut koneistajan opinnot hän kävi loppuun Oulussa vuonna 2004. Sitten Vikeväkorva palasi Ivaloon.

“En oikeastaan muista, oliko mitään tiettyä syytä. Helpompi sinne oli palata kuin Somerolle, ennemmin pidän kuitenkin kotina Ivaloa”, Vikeväkorva kertoo.

Pian hän lähti kuitenkin silloisen tyttöystävän perässä takaisin Ouluun. Sieltä työt veivät pääkaupunkiseudulle ja lopulta taas Ouluun.

Vikeväkorva katseli ennen viimeisintä muuttoa Mol.fistä, mitä töitä Inarissa olisi, muttei sittenkään hakenut. Ei, vaikka pääkaupunkiseudulla asuessaan kävi Inarissa useita kertoja vuodessa. Kalastus, kaverit ja sisko tuovat hänet edelleen usein Inariin, mutta arki on Oulussa. Siellä ovat työt, lapsi, tyttöystävä ja tyttöystävän opinnot. Vikeväkorva työskentelee palveluammatissa, rautakauppa Bauhausin myyjänä.

“Mieluummin ehkä työskentelen täällä, missä on vähän enemmän porukkaa, etteivät työpäivät ole tylsiä.”

Otan Vikeväkorvasta mallia ja katson Mol.fistä, mitä työpaikkoja Inarin kunnassa tällä hetkellä on auki. Löytyykö mitään sellaista, mikä voisi houkutella 15 vuotta sitten peruskoulunsa päättäneitä takaisin?

Ensimmäisenä vastaan tulee kunnanjohtajan virka. Ei ehkä ihan jokaisen kolmekymppisen saavutettavissa.

Kesätyöpaikkoja luontokartoittajana, karaokejuontajana, kokkina, tarjoilijana ja siivoojana. Määräaikaisuuksia esimerkiksi apulaisrakennustarkastajana ja asiakasneuvojana. Muun muassa lähihoitaja ja kaupan myyjä saisivat vakipaikat. Kaikkiaan paikkoja on vapaana muutama kymmen.

Inarin työttömyysprosentti oli tammikuussa 17,3. Työpaikkojen puute Inarin kunnassa toistui lukuisissa Facebook-kyselyn vastauksissa.

“Saahan sitä aina haaveilla, mutta kun miehelle ei ole töitä tarjolla sielläpäin, ei kannata vakavissaan edes harkita.”

Ivalossa asuvista Facebook-kyselyyn vastanneista yksi aloittaa keväällä uudessa työpaikassa, toinen työllistää itsensä valokuvaajana, kolmas on hoitoalalla, neljäs on kirvesmies. Kaksi on vauvan kanssa kotona.

Kaksi suurta työllistäjää ovat matkailuala ja Inarin kunta. Kolmekymppisille hyvä uutinen on, että noin 70 kunnan työntekijää saavuttaa eläkeiän seuraavan viiden vuoden aikana. Uusia työntekijöitä ei palkata yhtä paljon, mutta kymmeniä kuitenkin. Painopiste on siirtymässä hoitoalalle, jossa tarvitaan lisää työvoimaa väestön ikääntymisen takia.

Mahdollisuuksia on. Ala kannattaa kuitenkin valita tarkkaan, jos haluaa opiskelujen jälkeen muuttaa takaisin Inariin.

Saamelaisalueen koulutuskeskuksen lehti osui Outi Portin käteen. Oli kesä 2011, ja hän oli tullut Helsingistä viettämään kesälomaa vanhemmilleen Ivaloon. Yläasteen päättymisestä oli jo kymmenen vuotta, etelään muutosta seitsemän.

Lehdestä sattui silmään juttu inarinsaamen kielen ja kulttuurin linjasta. Portti tarttui puhelimeen, soitti miehelleen Helsinkiin ja kysyi, lähtisikö tämä lukemaan hänen kanssaan saamea vuodeksi. Mies vastasi kyllä.

Vuoden päästä elokuussa he ottivat virkavapaata ja muuttivat Ivaloon, molempien lapsuuden maisemiin. Tarkoitus oli viipyä vain vuosi, koska eihän Ivalossa mitään töitä ole.

“Kun kevät koitti, ahdistus alkoi välillä nousta pintaan. Ajattelin, että emme me voi enää pakata tavaroita ja lähteä Helsinkiin.”

Nyt Portti on vanhempainvapaalla inarinsaamen kielipesävastaavan työstä, ja mies työskentelee toimittajana Yle Saamessa. Inarinsaamen osaajille riittää töitä.

Silloin tällöin Portti kaipaa Helsingistä kavereita, kuntokeskusta ja sitä, että voi laittautua ja lähteä kaupungille. Se on kuitenkin pientä. Ivalossa viehättävät maanläheinen elämänrytmi ja ihmisten välittömyys. Saa olla joku, ei ole pelkkä kasvo muiden joukossa. Moni pysähtyy kyselemään kuulumisia, varsinkin kun kulkee vaunujen kanssa. Alle vuoden ikäisen tytön isovanhemmat ovat lähellä, ja tuleva päivähoitoon sekä kouluun meno tuntuu turvalliselta pikkukunnassa.

“Koti on aina koti. Helsingissäkin oli hyvä, mutta tänne tultua huomasi, että täällä on paljon parempi.”

Moni muu tuntuu huomanneen saman. Portista vaikuttaa siltä, että meneillään on kiihtyvä nuorten pariskuntien ja perheiden paluumuutto.

Inariin on muuttanut parin viime vuoden aikana enemmän ihmisiä kuin Inarista pois. Tilastoista ei kuitenkaan selviä, keitä muuttajat ovat. Kolmekymppisten paluubuumia on vaikea todentaa, vaikka moni puhuu siitä.

Seitsemäntoista vastauksen perusteella ei voi vetää kovin suuria johtopäätöksiä. Jo tekemäni Facebook-kyselyn vastauksista kuitenkin näkyy, että elämänvaihe vaikuttaa asuinpaikkaan. Kukapa teini ei jossain vaiheessa haluaisi pikkupaikkakunnalta katsomaan maailmaa? Kuinka moni ei olisi kiitollinen vanhempien ja isovanhempien tukiverkosta ympärille, kun hankkii lapsia? Ja kuinka moni kolmekymppinen ei ajattelisi työmahdollisuuksia?

Kun vastauksia tarkastelee lähemmin, alkaa löytyä eroja. Hahmottuu niiden ryhmä, joille luonto ja siihen liittyvät harrastukset ovat tärkeitä. Heillä on erityisen kiinteä suhde Inariin. Toiset ovat kaivanneet pienestä pitäen vilinää ympärilleen, ja heille iso kaupunki tuntuu eniten kodilta. Aika moni tuntuu ajattelevan, että Inari on hyvä paikka vanhemmalla iällä.

“Voisin muuttaa eläkepäiviksi takaisin tai ainakin haluaisin viettää enemmän aikaa Ivalossa harrastusmahdollisuuksien vuoksi (metsästys ja kalastus).”

Kun Jari Autti on Inarissa, hän ei juuri sisällä viihdy. Poliisin työvuorot ovat 12-tuntisia. Niiden välit kuluvat usein nukkumisen lisäksi kelkkaillen, hiihtäen, metsästäen tai kalastaen. Kuntalaisena hän pystyy metsästämään ja kalastamaan siinä määrin kuin haluaa.

Koska työvuorot ovat pitkiä, niitä on yleensä vain kolme tai neljä peräkkäin. Sitten on kolme tai neljä vapaapäivää, jotka hän viettää Rovaniemellä. Siellä on perhe, ja siellä avovaimo Nina Mikkola tuntee olevansa kotona. Lapset Nooa, 3, ja Miitta, 5, menevät aikanaan Rovaniemellä kouluun.

Kun Miitta oli pieni, koko perhe muutti neljäksi vuodeksi Ivaloon, jotta lapset saavat olla isänsä kanssa pienestä pitäen. Mikkola kaipasi koko ajan takaisin Rovaniemelle. Viime syksynä perhe muutti sinne.

“Mielestäni olen tullut tänne jäädäkseni”, Mikkola sanoo.

Kun Auttilta kysyy jatkosta, vastaus on diplomaattinen.

“Minä näen oman tulevaisuuteni perheen luona.”

Share