Written by Uusi Inari

Autiomailla Haastemies Tarja Autio tuntee suurimman osan asiakkaistaan ja löytää heidät vaikka keskeltä erämaata.

Autiomailla Haastemies Tarja Autio tuntee suurimman osan asiakkaistaan by Uusi Inari

teksti: tuija sorjanen
kuvat: elias lahtinen

Kun Tarja Autio astuu ravintolaan, se saattaa tyhjetä.

Autio tunnetaan Ylä-Lapissa siitä, että hänen tehtävänsä on toimittaa tärkeitä papereita. Hän on Inarin ja Utsjoen alueiden haastemies. Autio toimittaa ihmisille – tai asiakkailleen, kuten oikeuslaitos heitä kutsuu – tiedon esimerkiksi silloin, kun nämä on kutsuttu oikeuteen, kun puoliso haluaa avioeron tai kun testamentti pitää toimittaa vainajan omaisille.

Aution ilmaantuminen merkitsee harvemmin hyvää.

“On paikkoja, joihin poliisit menevät kaksin täydessä varustuksessa ja minä menen yksin”, Autio sanoo.

Tänään Autiolla on toimitettavana yksi tiedoksianto. Se on menossa Suomen ja Norjan rajalla olevaan taloon jonnekin Karigasniemen ja Utsjoen välille. Tarkkaa paikkaa emme kerro.

Päivän reitti, Ivalosta Karigasniemeen, siitä Utsjoelle ja takaisin Ivaloon, on Aution lempireitti. Matkaa on 423 kilometriä. Aikaa kuluu talviaikaan noin kahdeksan tuntia taukoineen.

Aurinko ei paista. Missään ei ole varjoja. Lunta ei sada. Näkyvyys on hyvä.

Enlarge

Haaste4p
Asiakirjat kulkevat mustassa laukussa takapenkillä.

Aution siniharmaa Škoda Octavia on palvellut moitteitta kolme vuotta. Ajettuja kilometrejä on 114 000. Tämä on sen viimeinen matka ennen vaihtoon menoa.

Autio lähtee tien päälle, jos asiakasta ei muuten saada kiinni tai kun asian luonne vaatii. Eli muutaman kerran kuukaudessa. Tiedoksiantomatkat ovat viime vuosina vähentyneet, koska nykyään suurin osa asioista saatetaan tiedoksi puhelimitse.

Tämä on itsenäistä työtä. Työaikoja ei ole. Joskus aviomies on mukana tiedoksiantomatkoilla. Radiota Autio ei kuuntele, hiljaisuus on hyvä. Vain silloin, kun pitkä ajo alkaa väsyttää, Autio avaa radion ja ikkunan.

“Olen pari kertaa nukahtanut rattiin, eli olen jo oppinut.”

Enlarge

Haaste9p
Tarja Aution vastuualue on 22 700 neliökilometrin kokoinen.

Autio on asunut Inarissa koko ikänsä. Hän tuntee suurimman osan asiakkaistaan.

Kun Autio yksitoista vuotta sitten aloitti Inarin ja Utsjoen haastemiehenä, asiakkaita muualla nähdessä saattoi tuntua vaivaantuneelta. Siihen on kuitenkin tottunut. Vieläkin joskus erilaisissa tilaisuuksissa Autiosta saattaa tuntua, että joku asiakas karttelee häntä.

“Tai he ovat vaivaantuneita, en minä niinkään.”

Inari on pieni paikka, ja ihmiset tietävät toistensa asiat muutenkin.

Enlarge

paivakirja4
Tarja Autio piti viikon ajan päiväkirjaa Uuden Inarin pyynnöstä.
“Vähän liiankin hyvin.”

Joskus asiakkaan kohtaaminen jännittää.

“Vaikeimpia ovat lähestymiskieltoasiat. Tietääkö asiakas, että sellainen on tulossa, tai kuinka yllättäen se tulee. Tai avioero. Senhän voi hakea yksinkin. Joskus arveluttaa, että tuleeko se asiakkaalle yllätyksenä. Voi olla, että puoliso on hakenut avioeroa kertomatta toiselle. Hän avaa oven, sisällä istutaan samassa ruokapöydässä. Annapa siinä nyt toiselle se asiakirja.”

Joku voi hakea lähestymiskieltoa puolisolleen, vaikka asuu tämän kanssa samassa osoitteessa.

“Että nyt minä näytän sinulle.”

Ikävää on myös joutua viemään asiakirja jonkun työpaikalle. Tällaiseen ajaudutaan, kun asiakas ei suostu avaamaan oveaan tai hakemaan paperia Aution toimistolta.

“Tämä on pieni kylä. Ei ole työnantajallekaan kiva, että haastemies tulee. Kun ei sitä välttämättä edes tiedä, kenen luo minä menen. Onneksi näitä tapauksia ei ole paljoa.”

Maisemassa ei ole yhtään harmaata. Tunturit ovat sinisiä tai violetteja. Hiukan Inarin kylän jälkeen tielle tulee pari poroa. Kohta vasemmalle tulee Korppivaara, joka on varsinkin pohjoisesta tultaessa Aution lempimaisema. Otsamotunturi kohoaa takaviistossa.

“Olen monesti sanonut, että verottaja voisi pitää näitä maisemia luontoisetuna.”

Syksy ja keskitalvi ovat Aution mielestä kauneimpia aikoja ajaa pitkin Ylä-Lappia. Muuten nyt on hyvä aika viedä tiedoksiantoja. Tähän aikaan talvesta asiakkaat ovat yleensä kotona. Keväällä, kesällä ja syksyllä seudun ihmiset liikkuvat paljon esimerkiksi kalastuksen ja poronhoidon takia.

“Lehdessä luki, että Inarissa on paljon pikavippejä, mutta ei se ole minun työssäni näkynyt. Se on hyvä uudistus, että pikavippejä ei voi enää ottaa öisin.”

Lama iski pahasti yrittäjiin. Nyt Autio toimittaa paljon velkomusasioita.

Karigasniementie on suora ja mäkinen. Pitkän suoran päässä bussi laskeutuu alamäkeä kovaa vauhtia.

“Nämä ovat minusta kauheita paikkoja, kun linja-auto tulee.”

Tullaan Karigasniemelle ja ajetaan sen läpi.

Enlarge

haaste3p
Autio puhdistaa auton takaikkunaa yhdellä suosikkitaukopaikoistaan.

Aution vastuualue on 22 700 neliökilometrin kokoinen. Ylä-Lapissa tyhjää tilaa on paljon. Jotkut asuvat sen keskellä. On ihmisiä, joilla ei ole postiosoitetta. He käyttävät poste restantea. Keskelle erämaata on vaikea lähteä viemään haastekirjettä, tarkemmin yksilöimättömään saareen Inarijärven yli 3000 saaresta se on mahdotonta.

Mutta kyllä Autio asiakkaansa löytää.

Kerran etelästä tuli tieto, että on vietävä tiedoksianto “mökkiin jonnekin päin Lappia”. Autio katsoi rekistereistä mökin sijainnin ja lähti ajamaan. Oli talvi ja pimeä.

Eteen tuli mökki ja Autio kuvitteli löytäneensä oikeaan paikkaan. Mökki oli väärä ja sen asukas kysyi, että miten haastemies on päässyt paikalle autolla. Autio oli ajanut moottorikelkkajälkeä.

“Ei siinä mitään, lähdin takaisin. Sitten löysin tien, jota pystyi ajamaan autollakin. Metsässä näkyi vihdoin valot. Ajattelin kyllä silloin, että hyvänen aika. En tuntenut ihmistä yhtään eikä kukaan tiedä, minne olen menossa. Asiakas ihmetteli, miten ihmeessä löysin perille. En kehdannut sanoa, että vähän harhailin.”

Erästä asiakirjaa Autio oli yrittänyt toimittaa perille jo pitkään, ja määräajan umpeutumiseen oli enää muutama päivä, mutta asiakas kartteli ja vältteli. Autio otti yhteyttä asiakkaansa ystävään ja pyysi tätä kehottamaan asiakasta ottamaan yhteyttä Autioon.

“Otin naiselliset keinot käyttöön ja aloin itkeä.”

Se tepsi.

Joskus asiakas pitää etsintäkuuluttaa, mutta niin käy hyvin harvoin.

Alussa Autio saattoi juosta asiakkaiden perässä, mutta nyt hän luottaa siihen, että saa toimitettua tiedon oikealle henkilölle jossain vaiheessa ennen määräajan umpeutumista.

Etelässä haastemiehillä on Aution mukaan vaikeampaa, sillä siellä haastemies ei välttämättä pääse edes rappukäytävään.

Kuuntele alta Tarja Aution ikimuistoisin tarina asiakkaan jahtaamisesta.

Enlarge

Haaste6p
Autio nauraa lounastauollaan ravintoloitsija Vuokko Mikkolan kanssa Rastigaisa-ravintolassa.

Autio kaartaa Škodansa pienen talon vaatimattomaan pihaan. Lumityöt on tehty, mutta auto ei ole pihassa eikä missään näy liikettä.

Paikka on tuttu.

Autio ottaa papereita salkustaan auton takapenkiltä ja lähtee kohti taloa. Parinkymmenen sekunnin päästä Autio jo palaa autolle. Asiakas ei ollut kotona, joten Autio jätti kirjeen ovelle.

Tehtävä suoritettu. Matka jatkuu. Vaihtelun vuoksi edetään Ivaloon Utsjoen kautta.

“Tässä tulee ihan yllättäen haapoja”, Autio sanoo.

“Ne erottaa varsinkin syksyllä.”

Tenojokivarressa on pieniä talorykelmiä siellä täällä.

“Tuossa vein kerran velkomusasiaa. Asiakkaalla oli juuri vieraita. Hän suuttui hirvittävästi ja alkoi huutaa, kun sai asiakirjan käteensä. Hän lähti seuraamaan minua, kun kävelin autolleni.”

Aution silloinen ajopeli oli ruosteinen Toyota, jossa pelti kupruili. Kun asiakas näki auton, häneen iski ilmeisesti sääli ja hän lopetti huutamisen.

“Velkomusasioita ei lähdetä viemään minkkiturkki päällä.”

Tuon ruosteisen Toyotan Autio ajoi myöhemmin romuksi kiviseen penkkaan, kun pientareen sora lähti kaarteessa luistamaan renkaiden alta.

Škoda on kääntynyt Tenojoen vartta Suomen päälaelle.

“Tässä tulee kohta talo, joka on jaettu kahtia.”

Tullaan Utsjoelle. Rastigaisa-ravintolassa on lounasaika. Autio juttelee ravintoloitsijan kanssa niitä näitä ja kuuntelee tämän ja toisen asiakkaan keskustelua eduskuntavaaliehdokkaasta. Jutut naurattavat Autiota.

Asiakkaat ovat harvoin vaarallisia. Autioon on käyty käsiksi kerran. Se oli aivan haastemiesuran alussa.

Haastemiesten koulutuksessa opetetaan perusasioita turvallisuudesta: Kun menet ovelle, älä seiso liian lähellä, ettei asiakas voi pukata sinua ovella kumoon. Pidä aina reitti takanasi auki. Asiakasta ei kannata provosoida virkamerkillä. Asioista ei kannata alkaa väitellä.

“Mutta eihän niitä siinä tilanteessa muista.”

Koska Autio tuntee asiakkaansa, hän osaa usein ennakoida heidän käytöstään.

Kun Autio soittaa tai tulee ovelle, asiakas saattaa suuttua ja haistatella. Yleensä kohtaaminen päättyy kuitenkin nauruun tai vitsiin.

“En minä ota niitä haistatteluja henkilökohtaisesti. Ne ovat asioita vastaan. On tullut töpättyä, eikä pystytä tunnustamaan, että se on oma vika.”

Etelässä huumepäissään riehuvat asiakkaat voivat olla vaarallisia, mutta pohjoisessa vaaraksi ovat luonto ja liikenne. Ajokilometrejä tulee tolkuttomasti, tielle tulee poroja ja hirviä, väsymys painaa pitkillä matkoilla. Autio on nukahtanut rattiin kahdesti, ajanut ojaan kerran, jäänyt hajonneen auton kanssa jumiin keskelle ei-mitään ja kohdannut pari hirveä.

Ollaan taas tien päällä. Inarin ja Utsjoen välillä tieltä pyrähtää lentoon muutama pulmunen. Ne ovat kevään ensimmäisiä muuttajia.

Haastemies on pelkkä viestinviejä, mutta joskus lestissä on vaikea pysyä. Jos asiakkaan kanssa alkaa jutella tämän henkilökohtaisista asioita, puhelimessa saa istua pitkään kuuntelemassa asiakkaan murheita.

“Pitäisi oppia olemaan kyselemättä. Mutta se niin helposti lipsahtaa.”

Eräällä asiakkaalla syöpä uusi, kun hän oli jo luullut toipuneensa sairaudesta. Kerran hoidosta päästyään asiakas soitti Autiolle. Hän kysyi, miten asioita pitää alkaa hoitaa, etteivät ne jää lasten kannettaviksi.

“Hän oli ollut niin toiveikas. Ja minuakin nuorempi. Hänelläkin oli lapsenlapsia. Ajattelin, että kauhea, jos minullekin kävisi noin.”

Haastemiehen tehtävä ei ole neuvoa asiakkaita, mutta Autio voi kertoa, mistä neuvoja voi hakea.

“Meillä on Inarissa esimerkiksi hirvittävän hyvä velkajärjestelyneuvonta”, Autio sanoo.

Vihdoin Ivalon yllä leijuva keskikaljan värinen valosaaste alkaa näkyä pilvissä. Ivalon kirkonkylä tuntuu erämaa-ajon jälkeen vilkkaalta. Autot suhaavat raittia edestakaisin.

Huomenna Autio ei lähde ajamaan. Silloin on keskiviikko, ja Autiolla on ohjelmassa posliinimaalausta. Maanantaisin on puutyökerho.

Share