Written by Uusi Inari

Minä ja saamenpukuni Saamenpuku on asu, johon jokaisella kantajallaan on henkilökohtainen suhde. Tässä kolmetoista pukua ja tarinaa.

Minä ja saamenpukuni Saamenpuku on asu, johon jokaisella by Uusi Inari

SANASTOA:

 

Silkki = Naisten käyttämä huivi, jota pidetään puvun kanssa hartioilla.

Hulpa = Puvun helman alaosa.

Risku = Naisen puvun kanssa käytettävä koru, jolla huivi kiinnitetään rinnan kohdalta.

Sisna = Poronnahka, joka on kasviparkittu käsin ilman kemikaaleja.

Paulat = Kudotut nauhat, jotka kiedotaan kengän varren ympärille.

Ahku = Isoäiti. Sana tulee pohjoissaamen isoäitiä tarkoittavasta sanasta áhkku.

Gákti = Saamenpuku pohjoissaameksi.


****

Anna Lumisalmi, 28

 

Olen käynyt sisäistä kamppailua siitä, pitäisikö minun pukeutua tosi perinteisesti ja kaikkien normien mukaisesti. Haluan kuitenkin olla ylpeästi kolttasaamelainen ja antaa oman persoonani tulla esiin.

Perinteisesti kolttasaamelaisen naisen hiukset eivät saisi näkyä päähineen alta, mutta minusta se ei tunnu mukavalta. Olen päättänyt, että haluan olla puvussani kuin kotonani.

En ole ikinä nähnyt kenelläkään lumihiutaleita puvussa. Ne tuntuvat henkilökohtaisilta, koska sukunimeni on Lumisalmi. Päätin, että tästä tulee tavaramerkkini. Kaikkiin saamenpukuihini tulee tästä lähtien lumihiutaleita.


****

 Oula Guttorm, 24

Käytämme saamenpukuja paljon bändin keikoilla esiintymisasuina. Ne kuluvat aika nopeasti. Niihin saattaa tulla tahroja tai puvut voivat repeytyä roudatessa. Esimerkiksi keskieurooppalaisen yleisön mielestä pukumme ovat näyttäviä, koska he eivät ole koskaan nähneet saamenpukuja.

Pukuni on hyvin perinteinen Utsjoen puku, mutta pieni risku on uusi juttu miehillä. Ajattelin, että voisinhan minäkin.

Kun vedän saamenpuvun päälleni, tuntuu, että edustan muutakin kuin itseäni. Puvussa edustan aluettani, omaa sukuani ja saamen kieltä. En suhtaudu siihen kevyesti.


****

Maria Saijets, 21

 

Opiskelin saamenpuvun ompelua Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa samaan aikaan kun kävin lukiota. On hyvä, että osaan tehdä saamelaisia käsitöitä. Se edistää saamelaiskulttuuria. Käsityötaitoja on vaalittava ja siirrettävä tuleville sukupolville.

Halusin tehdä opintojeni lopputyönä modernin ja materiaaliltaan vähän tavallista erikoisemman Utsjoen naisen puvun. Idea syntyi, kun löysin tämän kankaan. Siinä on pienin paljetein koristeltua kukkakirjailua. Myös risku on minun tekemäni. Minusta se sopii kokonaisuuteen, koska korukin on moderni.

Minulle tulee hieman ulkopuolinen olo, jos menen ilman lapinpukua juhliin, joissa muut ovat pukeutuneet niihin. Puvut tuovat yhtenäisyyttä.


****

Anniina Turunen, 31

 

Olen monta kertaa kuullut, että saamenpuvun kanssa pitäisi aina käyttää huivia. Ilman huivia harteilla on vähän alaston olo. Onko syynä se, että ympäröivä kulttuuri odottaa minun käyttävän huivia? Olen feministi ja haluan päättää itse omista asioistani. Juuri nyt, näissä kuvauksissa ja tässä gáktissa haluan esiintyä ilman huivia.

Olen tehnyt monta kymmentä saamenpukua. Tunnistan tekemäni puvut. Osaan tehdä saamenpukuja unissanikin, ja pystyn opettamaan taitoa muille.

Tämä Karasjoen ja Utsjoen puku on printattua college-kangasta, ja hulpa on farkkua ja pellavaa. Tein tämän Ijahis Idjaan festarigáktiksi, mutta sen jälkeen en ole käyttänyt tätä. Kaamoksessa tuntui, että valkoinen oli liian valkoinen.

Saamenpuku on näkyvin osa saamelaiskulttuuria. Se on perinnettä, joka sitoo meidät kaikkiin aiempiin sukupolviin ja siihen, että olemme vielä olemassa. Haluan kuulua edelleen tähän porukkaan, joten huivin jättäminen pois jännittää.


****

Uula Turunen, 4


Saamelaisten kansallispäivänä minulla oli sininen gákti. Se on kiva.


****

Jussa Seurujärvi, 18

 

Pukuni on inarinsaamelainen, mutta siinä näkyy Inarijärven pohjoispäässä sijaitsevan Partakon tyyli. Perinteinen inarinsaamelainen puku olisi musta, ja sen kauluksessa olisi sahalaitakuvio.

Sain tämän puvun, kun pääsin ripille. Rippijuhlissa muilla oli kirkossa albat, mutta me saamelaiset saimme pukeutua lapinpukuihin. Minusta se oli hienoa, koska puku on albaa koristeellisempi.

Helsingissä enoni häissä olin ainoa, jolla oli saamenpuku. Silloin olin ylpeä puvustani.


****

Rita Nurmenrinta, 22

 

Olen asunut koko ikäni etelässä. Äitini on Utsjoelta kotoisin. Minulla oli lapsena saamenpuku, mutta en käyttänyt sitä juuri juhlissa.

Muutin Inariin puolitoista vuotta sitten. Vasta täällä olen oppinut käyttämään saamenpukua.

Tein pukuni alusta loppuun itse viime syksynä. Se on perinteinen Utsjoen malli, mutta valitsin vähemmän perinteisiä värejä, koska pidän niistä. Harmaata, lilaa, sinapinkeltaista.


****

Sammeli Salonen, 20

 

Minun piti mennä yksien syysrientojen jälkeisenä päivänä tilaisuuteen saamenpuvussa. En löytänyt inarinsaamelaista pukuani mistään. Etsin sitä kotoa joka paikasta ja viikon jälkeen vakuutuin, että puku on varmasti pöllitty.

Pukuni oli kateissa kuukausia. Saamelaisten kansallispäivänä helmikuussa löysin sen avautuvan pöydän sisältä rytyssä pakattuna yhteen pussiin. Gákti, sisnakengät, vyö ja kaikki. Meikä huokaisi kyllä helpotuksesta.

Enää ei hiihdetä joka päivä lapintakki päällä katsomaan poroja. Sellainen kulttuuri on hävinnyt. Vuodessa saisi olla enemmänkin päiviä, jolloin saamenpukua voisi käyttää. Vaikka joka sunnuntai.


****

Riikka Morottaja, 19

 

Kuluneen syksyn ja talven aikana pidin paljon saamenpukua. Kiersin saamelaiskäräjien nuorisoneuvoston Ofelaš-projektissa Lapin kouluissa kertomassa saamelaisuudesta. Olin näytillä ja sain edustaa saamelaisuutta. Kysymykset olivat välillä hauskoja: Pidättekö saamenpukuja koko ajan? Te puhutte suomea?

Lapsena olimme kerran porukalla Helsingin keskustassa saamenpuvuissa. Oli ahdistavaa, kun tuntemattomat ottivat kuvia ja tuijottivat meitä. Nykyään ihmiset ovat suvaitsevaisempia kuin ennen ja tietävät ehkä enemmän kulttuuristamme.

Perinteisesti inarinsaamelainen puku on musta, mutta minun on valkoinen. Tätini ompeli tämän minulle rippipuvuksi. Riskuni on ostettu Norjasta. Siellä on paljon enemmän valinnanvaraa myös silkkihuiveissa ja kankaissa.


****

Ville-Riiko Fofonoff, 21

 

Pukuni on perinteinen, eikä siinä ole mitään ylimääräistä. Kauluksessani olevassa korussa on taimen. En ole poronomistajaperheestä, joten kala sopii hyvin.

Vaikka suurimmalla osalla saamelaisista on saamenpuku, vain harvalla on kolttapuku. Omissa ylioppilasjuhlissani olin erityisen ylpeä kantaessani saamenpukua. Olin ensimmäinen, joka kirjoitti koltansaamen ylioppilaskirjoituksissa äidinkielenä. Se oli siistiä.


****

Sara Wesslin, 23

 

Tämä on ensimmäinen kolttapukuni. Puvun suunnitteleminen mummoni kanssa oli jännittävää ja herätti paljon tunteita. Violetti on lempivärini, ja olen itse suunnitellut helmikoristelujen kuviot.

Ensin olisin halunnut vaaleanharmaan puvun violeteilla helmikirjailuilla. Mummoni kuitenkin sanoi, että harmaa on liian synkkä. Kolttasaamelaisten vaatteiden kuuluu olla värikkäitä, ja harmaa puku olisi sopinut vain hautajaisiin.

Kolttapuku on yksi tapa tuoda esille omaa persoonaani ja kolttasaamelaista identiteettiä. Pukiessani saamenpuvun koen yhteenkuuluvuutta muihin saamelaisiin.

Mikään ei ota päähän niin paljon kuin se, että joku pukee pilailutakin lapintakkina. Se on kuin isku päin kasvoja.


****

Sunna Nousuniemi, 21

 

Tässä puvussa on mukava olla. Tämä on kaunis. Utsjoen kultaisesta puvustani tulevat mieleen omat onnistumiseni ja hyvät hetket, joita olen kokenut kavereideni kanssa. Tunnen puvun tekijän, kaverini on tehnyt vyöni, ja olen saanut riskut ahkulta. Ne kaikki tuovat pukuun lisää merkityksiä. Pukuni on minulle tosi henkilökohtainen. Sitä on muiden vaikea edes ymmärtää.

Tämä puku on tilattu lakkiaisiani varten. Se oli mahtava päivä. Isäni piti puheen lukiomme lakkiaisjuhlassa, ja minä itkin. Kolme sukulaista äitini puolelta tuli juhliini yllättäen Pohjois-Pohjanmaan kansallispuvuissa. Tuntui, että he kunnioittivat juhlaani erityisellä tavalla.

Muistan, kuinka pienenä isä puki minulle silkit ja paulat. Kun opin laittamaan ne itse, olin tosi ylpeä. Haluan siirtää saamelaiskulttuuria eteenpäin. Pyrin puhumaan veljeni kahdelle lapselle saamea. Toivon, että hekin käyttäisivät pukua.


****

Linda Tammela, 21

 

Tämä on isomummoni puku 1970-luvulta. Sain tämän mummoltani vuosi sitten. Äitini uusi tähän Utsjoen mallin pukuun joitakin osia. Puku on kuitenkin säilynyt käsittämättömän hyvin. Isomummoni sisko ompeli tämän hänelle 70-vuotissyntymäpäiviä varten. Kun vedin puvun ensimmäistä kertaa päälleni, se sujahti vain. Yhden puku istuu harvoin toiselle. Me olemme isomummoni kanssa kuin samasta puusta veistetyt.

Olen ylpeä tästä puvusta. En ole ikinä nähnyt missään tällaista kangasta. Kaverini juhlissa hänen mummonsa hoksasi, että tämä on isomummoni puku. Hän muisti nähneensä tämän isomummoni yllä silloin kymmeniä vuosia sitten!

Luin juuri eilen hyvän sitaatin: “Kunnioita sitä, mitä sinulla on ja ole ylpeä siitä.”


****

Kuvat Antti Sepponen
Tekstit Vilma Ruokoski
Kuvausassistentti Aleksi Tuomola
Valaistus Erkki Feodoroff, Ville-Riiko Fofonoff, Aleksi Tuomola, Antti Sepponen

Iso kiitos
Anna Lumisalmi, Oula Guttorm, Maria Saijets, Anniina ja Uula Turunen, Jussa Seurujärvi, Rita Nurmenrinta, Sammeli Salonen, Riikka Morottaja, Ville-Riiko Fofonoff, Sara Wesslin, Sunna Nousuniemi ja Linda Tammela

Saamelaisalueen koulutuskeskus
Erkki Feodoroff
Anniina Turunen
Ville-Riiko Fofonoff
Saamelaismuseo Siida
Anni Guttorm
 ja kaikki muut jollakin tavoin auttaneet

Share

  Comments ( 4 )

  1. Harmittamaan jäi, ettei jutussa ollut yhtäkään perinteistä kolttasaamelaisen naisen pukua… :/

  2. Petyin kun joukosta ei löytynyt perinteistä kolttapukua. Mistä moinen? Toivottavasti lisäätte

  3. Hei katariina ja Tympääntynyt!
    Kiitos palautteesta ja pahoittelut hitaasta vastaamisesta. Toivoimme haastateltavien pukeutuvan kuvauksiin valitsemiinsa saamenpukuihin, ja toivoimme puvuilta nykyaikaisia piirteitä. Tällä kertaa taltioimme nämä ihmiset, heidän pukunsa ja tarinansa.