Saamenpuku, lapinpuku tai gákti. Se on asu, johon kantajallaan on henkilökohtainen suhde.
Haastattelimme ja kuvasimme 13 nuorta inarilaista saamenpuvuissaan.
Tarjoilemme makupaloina kaksi kuvaa ja tarinaa. Jutun voit lukea kokonaisuudessaan täältä.
Oula Guttorm, 24
Käytämme saamenpukuja paljon bändin keikoilla esiintymisasuina. Ne kuluvat aika nopeasti. Niihin saattaa tulla tahroja tai puvut voivat repeytyä roudatessa. Esimerkiksi keskieurooppalaisen yleisön mielestä pukumme ovat näyttäviä, koska he eivät ole koskaan nähneet saamenpukuja.
Pukuni on hyvin perinteinen Utsjoen puku, mutta pieni risku on uusi juttu miehillä. Ajattelin, että voisinhan minäkin.
Kun vedän saamenpuvun päälleni, tuntuu, että edustan muutakin kuin itseäni. Puvussa edustan aluettani, omaa sukuani ja saamen kieltä. En suhtaudu siihen kevyesti.
****
Sara Wesslin, 23
Tämä on ensimmäinen kolttapukuni. Puvun suunnitteleminen mummoni kanssa oli jännittävää ja herätti paljon tunteita. Violetti on lempivärini, ja olen itse suunnitellut helmikoristelujen kuviot.
Ensin olisin halunnut vaaleanharmaan puvun violeteilla helmikirjailuilla. Mummoni kuitenkin sanoi, että harmaa on liian synkkä. Kolttasaamelaisten vaatteiden kuuluu olla värikkäitä, ja harmaa puku olisi sopinut vain hautajaisiin.
Kolttapuku on yksi tapa tuoda esille omaa persoonaani ja kolttasaamelaista identiteettiä. Pukiessani saamenpuvun koen yhteenkuuluvuutta muihin saamelaisiin.
Mikään ei ota päähän niin paljon kuin se, että joku pukee pilailutakin lapintakkina. Se on kuin isku päin kasvoja.
****
Yksitoista muuta saamenpukua ja tarinaa voit lukea täällä!
