Saariselkä ei ole enää suomalaisherrojen saunotus- ja juottopaikka. Kun he katosivat, Saariselän baaritiskit hiljenivät.
teksti: tuija sorjanen
kuvat: elias lahtinen
On vasta keskiyö, mutta baarimikko laskee jo kassaa. Saariselän Tunturihotellin eli Santa’s Hotel Tunturin liepeillä ei näy eikä kuulu mitään. Suomen Las Vegasista puuttuu kaikki synti ja säädyttömyys, koska se on autio.
Sesonki alkaa pian ja silloin tulevat turistit, mutta hotellin kuuluisimmat asiakkaat eivät palaa. Nimittäin seminaarivieraat.
Kaksikymmentä vuotta sitten taksiyrittäjä Jari Pajari olisi suhannut Tunturihotellin pihaan ja ympäri Saariselkää koko yön.
“Seitsemän maissa kun alkoi viedä hotellille porukkaa, niin yhteentoista sai ajaa ilman että ehti persettä penkistä nostaa. Se oli yhtä lentoa. Samoin hotellien tyhjentämisen aikaan puoli yhdestä puoli kolmeen sai ajaa koko ajan. Nykyisin ei enää ole sellaisia ruuhkia.”
Pajari on ajanut taksia Saariselällä vuodesta 1988. Muutoksen huomaa työajoissa. Ennen taksikuskia tarvittiin erityisesti yöaikaan. Nyt ajetaan päivisin.
Saariselkä on oikeastaan syntynyt tärkeistä vieraista. Suomen Pankki rakensi tunturimajansa Saariselälle vuonna 1968. Sitten edustusmajoista tuli muoti-ilmiö. Joukko suomalaisyrityksiä rakensi niitä upeille hiihtomaille.
Valtavissa kelolinnoissa majoituttiin, Tunturihotellissa vietettiin iltaa. Historia on tältä osin alkoholinhuuruinen. Huhutaan, että moni tärkeä päätös syntyi edustusmajojen saunoissa ja ravintolan hämärässä. Saariselän niin sanotun Calvados-kujan väitetään saaneen nimensä herrojen yöllisistä hoippumisista Tunturihotellin ja edustusmajojen välistä oikopolkua pitkin.
Missä kravatti hiuspantana riekkuvat pukumiehet ovat nyt? Eikö ketään enää tarvitse herätellä kaljatuopin päältä? Hotellien parkkipaikat ovat tyhjänlaiset. Itse asiassa koko Saariselkä on autio. Jokunen aasialainen turisti kulkee raitilla kelkkahaalareissa. Kukaan ei etene otsa edellä.
Ravintola Teerenpesä on ainoa paikka, josta löytyy jotain elämää puolen yön jälkeen. Karaokeosastolla esiintyy kaksi keski-ikäistä miestä. Savukone sihauttaa tyhjälle tanssilattialle pilven. Muu pubiyleisö on dartsia heittäviä kausityöläisiä ja biljardia pelaavia talvirengastestaajia.
Silloin ei oltu köyhiä eikä kipeitä. Seminaari oli vain niin sanottu seminaari. Tänne tultiin pitämään hauskaa firman rahoilla. - Veli-Matti Helenius, pääomasijoittaja
Pubissa näkyy vain yksi kauluspaita ja yksi pikkutakki. Kauluspaita kuuluu Pentti Kuvajalle. Pikkutakki on Veli-Matti Heleniuksen yllä. Kuvaja esittäytyy konsultiksi, Helenius pääomasijoittajaksi. Miehet pitävät seminaaria kaksin: Helenius on Kuvajan seminaarivieras. He ovat tutustuneet täällä Saariselällä vuosikymmeniä sitten ja pohtivat nyt nimenomaan Saariselän hiljentymistä koskevia asioita. Aihe on ankea, mutta tunnelma virkeä.
Saariselkä on kummallekin tuttu ja rakas paikka. Liuta erilaisia johtotehtäviä kuten tuotantojohtajuus Nokialla tekivät Heleniuksesta niin tärkeän miehen, että hän kiersi seminaareja muun muassa vakuutusyhtiöiden vieraana 1980- ja 1990-luvuilla. Helenius toi Saariselälle myös omia vieraitaan.
“Silloin ei oltu köyhiä eikä kipeitä. Seminaari oli vain niin sanottu seminaari. Tänne tultiin pitämään hauskaa firman rahoilla.”
Samaa sanoo Pentti Kuvaja, joka on työskennellyt muun muassa Patrian ja NCC:n palveluksessa.
“Ne olivat sellaisia Aku Ankka -seminaareja.”
Kaikki olivat aina hyvällä tuulella. Taksiyrittäjä Jari Pajarin mielestä Tunturihotellikaan ei ollut mikään “Las Vegas”. Sen parkkipaikalle oli aina mukava kurvata.
“Sanoin aina, että meillä on varmasti Suomen parhaat asiakkaat. Aisti, että ihmiset ovat tulleet lomalle ja vapaalle. Eikä ikinä tarvinnut pelätä, ettei asiakkaalla olisi rahaa.”
Televisioruudun kokoisiin silmälaseihin pukeutuneet maksukykyiset miehet eivät enää tule Saariselälle edustamaan ja seminaareihin. Ilmiön katoaminen suomalaisesta kulttuurista on monen tekijän summa.
Maastohiihtosukupolvi on ollut eläkkeellä jo kauan.
Kukaan ei näe järkevänä ajankäyttönä matkustaa Lappiin tekemään töitä.
Kestityksen kulttuurilla on ikävä maine. Nykyään päätöksenteon avoimuus käy saunasopimusten yli.
Viime vuonna yritykset eivät voineet vähentää edustuskuluja verotuksessaan, toisin kuin aiemmin. Tänä vuonna verovähennyskelpoisuus palautettiin, mutta vahinko ehti jo tapahtua. Lapissa edustusmatkojen ennakoitiin vähenevän jopa puolella ja seminaarimatkojen kolmanneksella.
Elämänrytmi on muuttunut hektiseksi, tiukaksi ja kiivaaksi. 1980–1990-luvuilla stressiä oli puolet vähemmän. – Jari Pajari, taksiyrittäjä
Juuri näiden tekijöiden aiheuttamaa ongelmaa ratkoakseen Kuvaja ja Helenius pitävät nyt pienoisseminaariaan. He juovat keskiolutta lasituopeista. Tällainen kulutuskäyttäytyminen lämmittää Saariselän ravintolayrittäjiä.
Helenius ja Kuvaja eivät usko, että Saariselkä voi palata menneeseen. Uutta olisi keksittävä. Kilpailemisen sijaan yrittäjien tulisi alkaa vetää yhtä köyttä.
“Täällä käyvät edelleen samat ihmiset kuin 30 vuotta sitten”, Helenius sanoo.
“Yritykset on menetetty. Paikalle pitäisi saada tavalliset ihmiset.”
Saariselkä kiinnostaa nyt ulkomaisia vieraita. Yritysvieraita muista maista, tällä tietoa lähinnä Euroopasta, on tulossa kuluvana talvena Saariselälle yllättävän paljon ja lyhyillä varoitusajoilla, Saariselän Keskusvaraamosta kerrotaan. Useimmiten vierailut kestävät pari–kolme päivää.
Juopottelussa ulkomaalaiset eivät ehkä korvaa kadonneita edustus- ja seminaarivieraita, mutta muuten heistä on Saariselälle pelkkää iloa. Saariselkä Oy:n toimitusjohtajan Janne Seurujärven mukaan ulkomaalaiset käyttävät enemmän rahaa kuin suomalaiset. He haluavat eksoottisia kokemuksia. Esimerkiksi safarit kiinnostavat. Suomalaiselle sen sijaan riittää usein maastohiihto.
Seurujärvi toivoisi tästä huolimatta muutosta edustusmatkojen heikkoon maineeseen. Ne ovat osa liiketoimintaa. Suomalainen ravintolakulttuuri on sitä paitsi Seurujärven mielestä muuttunut aiempaa hienostuneemmaksi.
Vieraat ovat muuttuneet ja samalla itse matkojen eetos. Tätä nykyä seminaarit ovat niin suuria, että vieraat majoitetaan hotelleihin, ja huoneistaan he poistuvat iltaisin lähinnä hotellin ravintolaan. Entisaikaan vieraat elävöittivät öistä katukuvaa.
Ja nykyään seminaarimatkoilla tehdään töitä. Taksiyrittäjä Pajarin mukaan vieraat saattavat lähteä takaisin lentokentälle ilman, että suksia on ehditty käyttää ollenkaan.
“Elämänrytmi on muuttunut hektiseksi, tiukaksi ja kiivaaksi. 1980–1990-luvuilla stressiä oli puolet vähemmän.”
Kelolinnasta voi tulla hotelli
Kotimaiset yritykset ovat panneet vähälle käytölle jääneitä edustusmajojaan myyntiin. Nyt jotkut niistä saavat uuden elämän matkailuyrittäjiltä.
Yrittäjä Juha Mehtäjärvi osti YIT:lle kuuluneen kelohuvilan viime vuonna. Noin 800 neliömetrin rakennus on alun perin ollut esimerkiksi presidentti Kekkosen käytössä. Nyt se on hotelli. Mehtäjärvi tarjoaa siellä ulkomaalaisille asiakkaille korkean profiilin majoituspalveluja.
“Emme kuitenkaan halua puhua luksuksesta, koska kansainvälisin standardein ajatellen meillä ei ole varaa tehdä sellaista”, Mehtäjärvi sanoo.
Rakennuksessa Mehtäjärveä viehätti se, että vastaavia valtavia kelohuviloita ei enää koskaan tehdä. Interiöörissä kelo toimi sellaisenaan eikä vaadi entisöintiä. Lisäksi rakennus on isoimpia laatuaan.
Kiinteistövälittäjä Tutta Romakkaniemi Kiinteistömaailma Ivalosta kertoo, että edustusmajojen myynti on ollut “haastavaa”. Hänellä ei ole ollut edustusmajoja myynnissä vähään aikaan, mutta hän tietää, että ulkomaalaisten vieraiden saapuminen Saariselälle on hiljalleen herättänyt uuden kiinnostuksen kelolinnoja kohtaan.
Niitä on myyty suoraan myyjältä ostajalle, joka nyt käyttää niitä uuteen tarkoitukseen.
“Hinnan pitää olla kohdallaan, että rakennukseen pystyy tekemään tarvittavat remontit”, Romakkaniemi sanoo.
Lapin Kiinteistövälitys LKV:n Tommi Kekkonen huomauttaa, että kelot ovat vanhentuneita suunnittelultaan. Ne eivät sellaisinaan sovellu toisilleen tuntemattomien ihmisten käyttöön esimeriksi pohjaratkaisujensa takia.
Saariselän-tiloja on edelleen muun muassa Veikkauksella, UPM:llä ja Altialla.
Raision edustustila ei ole varsinaisesti myynnissä, mutta yhtiö kertoo olevansa valmis neuvottelemaan asiasta kiinnostuneiden kanssa.
Ilmarisen kiinteistö on ollut myynnissä jo vuodesta 2012, koska sille ei ole enää juuri käyttöä. Yhtiö on vuokrannut Saariselän-tilojaan talvikautena.
Kekkonen arvelee, että moni kelolinna saattaisi olla myynnissä, jos joku kysyisi. Suurimmista asuntovälityspalveluista kelohuviloita ei löydy.
Veikkauksen viestintä- ja vastuullisuusjohtajan Pekka Ilmivallan mukaan Veikkaus on aina silloin tällöin selvitellyt Saariselän kiinteistöjen markkinoita ja todennut, että juuri nyt ei kannata ryhtyä myymään.
Veikkauksen “Lottomaja” on käytössä vain noin viidenneksen ajasta. Kokouksia pidetään sesonkiaikaan. Tänä talvena Veikkauksen hallitus ei Ilmivallan mukaan käy Lottomajalla, vaikka viime vuonna vielä kävi. Joskus Lottomajaa käytetään erilaisten sidosryhmien kestittämiseen.