Inari. Tuo pohjoisen paratiisi.
Istun etelän paratiisissa kotini lämmössä. Lämpömittari näyttää 23 astetta. Riisun hupparin ja avaan Facebookin. Etusivulta paljastuu, että kaverini Viivi katsoo sinkkulaivaa: “Tässä ohjelmassa on kyl aina niin hienoja ihmisiä.”
Jep, millaisiakohan ihmisiä Inarissa on, mietin. Hienoja ihan varmasti. Kliks kliks ja facetsätti auki. Yhdistetään… maailman pohjoisimpaan seitsenpäiväiseen sanomalehteen, kiitos.
Haloo, kuuleeko Lapin Känsä. Eiku Lapin Kansa.
Jos jotkut tietävät, millaista on kuvata pohjoisessa, niin Lapparin kuvaamon ykkösketju Jussi “Jussi Leinonen“ Leinonen ja Anssi “Anssi Jokiranta” Jokiranta.
“Mitä jätkät? Tämmönen homma…” kirjoitan ja selitän Inariinlähtöhommelin.
Palaute tulee 728 kilometrin päästä lähes välittömästi.
“Eihä se pimeys oo mikään este, NE IHMISET ELÄÄ SIELLÄ PÄIVITTÄIN. Sähköt on keksitty jne. Hauska idea, toivottavasti napsuu”, Leinographer vastaa.
“Ei muutaku tänne vaan. Inarissa on yleensä parhaat keikat! Pimiä on”, Anssi komppaa.
“Hyvä pitakebabbi siinä rillillä.”
Uskon. Rulla oli ainakin hyvänkokoinen Rollossa pari vuotta sitten:
Nekin ihmiset elää siellä päivittäin.
Tue meitä Mesenaatissa, jotta pääsemme Inariin testaamaan pitan!
edit: hyvä kebab, kiitos!
Antti Sepponen
antti.sepponen(ät)uusiinari.com
